sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2017

Lähiöistä

Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni lähiöissä, ensin Hannunniityssä, kunnes ensimmäisenä kouluunmenovuotenani muutimme pellon toiselle puolelle eli Itäharjulle, tarkemmin sanottuna Ylännekadulle.

Siinä syntyi tiivis yhteisö Ylännekadun ja Jaanintien lasten välille. Aina oli pihalla vilinää ja kavereita ja kovaa huutamalla sai lisää porukkaa ulos pelaamaan ja touhuamaan ;) Olin avainkaulalapsi, jonka vanhemmat olivat paljon töissä, aivan kuten lähiön muutkin lapset.

Vein nyt viikonloppuna lapseni omille nuoruuskulmilleni. Kerroin missä pelasimme pesistä, kuinka jalat jäivät jumiin tamppaustelineeseen ja mitä kautta mentiin porukalla kouluun. Nyt tuo lähiö näytti kovin hiljaiselta vaikka oli aurinkoinen lauantaipäivä.

Lähiöt ovat Turun voimavara, siellä on tilaa asua ja kasvaa ja käydä koulua. Siksi Turussa pitäisi panostaa lähiöiden kehittämiseen, niiden tasa-arvoisuuden lisäämiseen ja monimuotoisuuden tukemiseen sekä joukkoliikenteeseen. Turku voi kasvaa vain rajallisesti keskustassa, mutta lähiöissä on tilaa.

Turun SDP on tehnyt asuinalueiden kehittämisohjelman. Nyt jos koskaan tulee nostaa lähiöiden yhteisöllisyyttä, palveluiden saatavuutta, hyvää täydennysrakentamista ja toimivia joukkoliikenneyhteyksiä.

Tähän ohjelmaan pääset tutustumaan täällä.

keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2017

Sivistystä ja asennetta tarvitaan myös tulevaisuudessa

Hallituksen leikkuri on iskenyt pahasti ammatilliseen koulutukseen. 190 miljoonaa euroa ollaan leikkaamassa Suomen tulevaisuuden osaamisesta. Sanotaan, että lähiopetus siirretään työpaikoille ja verkkoon.

Ajatuksena kaunis, onhan meillä ennenkin kisällejä ollut. Ja onhan sitä ennenkin menty tehtaaseen töihin ja opittu siellä ja edettykin, kun on sen tehtaan toiminta osattu.

Mutta maailma on muuttunut, työelämä vaatii yhä monipuolisempia taitoja, työurat rakentuvat pätkistä erilaisissa työpaikoissa ja asenne ratkaisee sen, että kuka pärjää.

Suomi tarvitsee myös tulevaisuudessa sivistyneitä moniosaajia. Tämän hetkiset linjaukset tarkoittavat, että ruotsin kieliopista voidaan tinkiä, kunhan osaa sanoa Tack och hej asiakaspalvelutilanteessa, matematiikan perustaitoja ei koeta tärkeiksi, kunhan osaa mitata kolme desiä jauhoja ja äidinkielen opinnoiksi riittää, että osaa kirjoittaa "tarjous".

Lehdessä lukee, että "asenne ratkaisee työmarkkinoilla". Mistä ammatillisen koulutuksen käyvät nuoret asennetta löytävät jos heiltä ei vaadita mitään perussivistystä? Mistä syntyy halu tavoitella tähtiä, kun hallitus linjaa, että riittää jos osaa asiakkaalle neuvoa mistä hyllyltä juomat löytyvät? Kaikki perustuu osaamisen tunnistamiseen. Kyllä osaaminen saattaa riittää siihen työhön, missä työssäoppimisen suorittaa, mutta entä kun se loppuu? Riittääkö osaaminen vielä sitten?

Hallituksen linjaukset paitsi vaarantavat nuorten työurat, vaarantaa myös suomalaisen sivistyksen ja vaarantaa ammatillisen koulutuksen käyvien nuorten halun ja innon, sen kuuluisan asenteen, tavoitella tähtiä, haluta enemmän, kun riittää, että pärjää yhdessä työympäristössä.

Tätäkö me haluamme tulevaisuudelta?

perjantaina, maaliskuuta 03, 2017

Mitä kunnallispolitiikka oikein on?

Se on suuria linjauksia siitä, miten kaupunkia ja sen elinkeinoelämää, koulutustarjontaa tai asumispolitiikkaa kehitetään, mutta se on myös pieniä päätöksiä ja tekoja sen eteen, että arki olisi sujuvampaa.

Tiistaina menin sairaanhoitopiirin kiinteistöjaoston kokoukseen ja mietin TYKSin parkkiongelmaa.

Aiemmin olen pyytänyt virkamiehiä tilaamaan 200 pyörätelinettä lisää, jotta pyörälläkulkijat saisivat johonkin pyöränsä kiinni. Keväisinä päivinä pyöriä on kaikkialla. Ja jokainen pyörällä liikkuva tietää, että se oma pyörä olisi kiva saada siististi riviin ja u-lukolla kiinni aivan oven eteen. Ei kannusta vaihtaa yksityisautosta pyörän selkään jos senkin joutuu jättämään johonkin kauas ja ilman kunnon lukitusta.

Nyt tiistaina mietin, että sellainenkin voisi kannustaa jättämään auton kotiin jos sairaalassa käydessään tietäisi, että mikä bussi menee ohi ja milloin se on pysäkillä. Tällä kertaa pyyntöni siis koski monitorejen asentamista sairaalan auloihin, joista voisi pysäkkikohtaiset bussiaikataulut tarkistaa.

Sellaista se kunnallispolitiikka on. Pieniä juttuja paremman arjen puolesta.