Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle on asetettu
suuria odotuksia jo pitkään. Palvelujen on tarkoitus parantua, terveyserojen
kaventua ja samaan aikaan kustannuksien karsiintua jopa kolmella miljardilla
eurolla. Näihin tavoitteisiin on tarkoitus päästä yhdistämällä kaikki sosiaali-
ja terveyspalvelut kuntia laajempiin itsehallinnollisiin organisaatioihin.
Näitä voisi hallitusohjelman mukaan olla enintään 19, eli suunnilleen yhtä
paljon kuin nykyisin on sairaanhoitopiirejä ja maakuntia. Seuraavassa vaiheessa
on tarkoitus uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus.
Sote-uudistukseen liittyy monia haastavia kysymyksiä ja
poliittisia ristiriitoja – muuten se olisikin jo saatu aikaan. Yksi vakava
käytännön ongelma on kuitenkin jätetty huomiotta: vaikka sote-laki saataisiin
aikaan, ei se vielä riitä. Sote-uudistusta ei voi tehdä Sosiaali- ja
terveysministeriöstä tai eduskunnasta käsin. Lakeja säätämällä voidaan toki mullistaa
koko sosiaali- ja terveysalan hallinto, mutta se ei vielä itsessään paranna
kenenkään hoitoa, saati säästä verorahoja. Sellaiset uudistukset jotka konkreettisesti
parantavat potilaiden ja asiakkaiden hoitoa ja palveluita, pitää tehdä
paikallisesti.
Suomessa on ollut vahva usko sosiaali- ja terveyspalveluiden
yhdistämiseen jo pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriö sai nykyisen nimensä
jo 1968. Kuntatasolla sosiaali- ja terveydenhuoltoa integroitiin
kansanterveyslailla 1972 ja perusteellisesti 1993 valtionosuusuudistuksella. Lääkintö- ja sosiaalihallitukset yhdistettiin
1991. Sen seuraaja Stakes yhdistyi kansanterveyslaitokseen 2009 muodostaen Terveyden
ja hyvinvoinnin laitoksen. Samana vuonna Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja
Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus yhdistettiin Valviraksi. Sosiaali- ja terveyspalvelut on yhdistetty
useimmissa kunnissa alemmallakin organisaatiotasolla; esimerkiksi Turussa ehdittiin
jo 2015 alusta hienosäätää sote-integraatiota niin, että hyvinvointitoimiala
jaettiin terveyspalveluihin, perhe- ja sosiaalipalveluihin sekä
vanhuspalveluihin.
Sote-uudistuksen paradoksi onkin se, että vaikka
organisaatioiden yhdistäminen ei sinänsä parannakaan palveluita, uudistus pitää
silti tehdä. Syy on, että nykyinen organisaatiorakenne satoine kuntineen ja
kuntayhtymineen häiritsee palveluiden järjestämistä. Toinen paradoksi on, ettei
sote-uudistamisessa pidä jäädä odottamaan sote-uudistusta. Syy on, ettei
nykyinen organisaatiorakenne suinkaan tee palveluiden kehittämisestä
mahdotonta.
Kuntien omistama Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri vastaa
rahassa mitattuna noin puolesta maakunnan sote-palveluista. Sairaanhoitopiirin
vuonna 2014 uudistaman strategiansa vuonna 2014. Uusi strategia sisältää
sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita: Varsinais-Suomen asukkaille on taattava
yhdenvertainen erikoissairaanhoito. Erikoissairaanhoidon on toimittava
tehokkaasti perusterveydenhuollon- ja sosiaalitoimen kokonaisuudessa.
Kustannukset eivät saa kasvaa kuntien maksukykyä enempää. Strategian toteuttamiseksi sairaanhoitopiiri
toteuttaa mm. Sipilän hallituksen sote-uudistukselle asettamien linjojen
mukaista ”yksi sairaala” - uudistamisohjelmaa yhdessä kuntien kanssa. Koko
Varsinais-Suomen somaattinen erikoissairaanhoito on yhdistetty yhteen
organisaatioon, Tyksiin. Tavoitteena on korkeatasoinen ja yhdenvertainen hoito
koko maakunnan alueella, sekä yhtenäiset ja paremmin toimivat hoitoketjut
erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen. Päällekkäisiä
raskaan erikoissairaanhoidon toimipisteitä karsitaan ja toimintoja keskitetään,
jotta resursseja voidaan vapauttaa mm. alueellisten lähipalveluiden
turvaamiseen. Yliopistosairaala kehittää uusia tapoja tukea peruspalveluiden
toimivuutta mm parantamalla konsultaatio-, koulutus- ja verkostotoimintaa.
Esimerkiksi moniammatillista työtä syrjäytymisen ehkäisyssä on tuettava
sairaanhoitopiirin osaamisella, vaikka keskeinen vastuu onkin kuntien
peruspalveluissa. Turun kaupungin ja
sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidon yhteistyön tiivistämisellä haetaan
kustannussäästöjä. Loimaan ja Uudenkaupungin kaupunkien kanssa rakennetaan
uudenlaisia, sairaanhoitopiirin ja kuntien yhteistyönä toimivia kuntouttavia
lähisairaaloita.
Tämä kaikki pitää toteuttaa samaan aikaan, kun huolehditaan
Turun yliopistollisen keskussairaalan kilpailukyvystä tutkimus- ja
opetussairaalana. Toimiva yhteistyö Turun Yliopiston, Turun Ammattikorkeakoulun
sekä Satakunnan, Vaasan ja Ahvenanmaan sairaanhoitopiirien kanssa on keskeisen
tärkeää. Ilman vahvaa ja elinvoimaista yliopistosairaalaa voidaan kuitenkin
kaikki toiveet terveysteknologian edistämisestä ja siihen liittyvästä
elinkeinotoiminnasta länsirannikolla haudata.
Toisin kuin valtakunnan mediaa seuratessa voisi luulla,
sote-uudistus etenee Varsinais-Suomessa koko ajan. Keskeistä on jatkaa hyvää
kehittämistyötä kuntien ja sairaanhoitopiirin välillä, eikä jäädä odottamaan
mitä Helsingissä tällä kertaa saadaan aikaan. Todellinen sote-yhteistyö on joka
tapauksessa rakennettava itse. Mitä
pidemmälle yhteistyön syventämisessä ehdimme ennen sote-uudistusta, sen parempi
ihmisille.