tiistaina, kesäkuuta 23, 2015

Sote tehdään käytännössä, ei ministeriössä



Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle on asetettu suuria odotuksia jo pitkään. Palvelujen on tarkoitus parantua, terveyserojen kaventua ja samaan aikaan kustannuksien karsiintua jopa kolmella miljardilla eurolla. Näihin tavoitteisiin on tarkoitus päästä yhdistämällä kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut kuntia laajempiin itsehallinnollisiin organisaatioihin. Näitä voisi hallitusohjelman mukaan olla enintään 19, eli suunnilleen yhtä paljon kuin nykyisin on sairaanhoitopiirejä ja maakuntia. Seuraavassa vaiheessa on tarkoitus uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus.

Sote-uudistukseen liittyy monia haastavia kysymyksiä ja poliittisia ristiriitoja – muuten se olisikin jo saatu aikaan. Yksi vakava käytännön ongelma on kuitenkin jätetty huomiotta: vaikka sote-laki saataisiin aikaan, ei se vielä riitä. Sote-uudistusta ei voi tehdä Sosiaali- ja terveysministeriöstä tai eduskunnasta käsin. Lakeja säätämällä voidaan toki mullistaa koko sosiaali- ja terveysalan hallinto, mutta se ei vielä itsessään paranna kenenkään hoitoa, saati säästä verorahoja. Sellaiset uudistukset jotka konkreettisesti parantavat potilaiden ja asiakkaiden hoitoa ja palveluita, pitää tehdä paikallisesti.

Suomessa on ollut vahva usko sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämiseen jo pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriö sai nykyisen nimensä jo 1968. Kuntatasolla sosiaali- ja terveydenhuoltoa integroitiin kansanterveyslailla 1972 ja perusteellisesti 1993 valtionosuusuudistuksella.  Lääkintö- ja sosiaalihallitukset yhdistettiin 1991. Sen seuraaja Stakes yhdistyi kansanterveyslaitokseen 2009 muodostaen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen. Samana vuonna Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus yhdistettiin Valviraksi.  Sosiaali- ja terveyspalvelut on yhdistetty useimmissa kunnissa alemmallakin organisaatiotasolla; esimerkiksi Turussa ehdittiin jo 2015 alusta hienosäätää sote-integraatiota niin, että hyvinvointitoimiala jaettiin terveyspalveluihin, perhe- ja sosiaalipalveluihin sekä vanhuspalveluihin.  

Sote-uudistuksen paradoksi onkin se, että vaikka organisaatioiden yhdistäminen ei sinänsä parannakaan palveluita, uudistus pitää silti tehdä. Syy on, että nykyinen organisaatiorakenne satoine kuntineen ja kuntayhtymineen häiritsee palveluiden järjestämistä. Toinen paradoksi on, ettei sote-uudistamisessa pidä jäädä odottamaan sote-uudistusta. Syy on, ettei nykyinen organisaatiorakenne suinkaan tee palveluiden kehittämisestä mahdotonta.

Kuntien omistama Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri vastaa rahassa mitattuna noin puolesta maakunnan sote-palveluista. Sairaanhoitopiirin vuonna 2014 uudistaman strategiansa vuonna 2014. Uusi strategia sisältää sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita: Varsinais-Suomen asukkaille on taattava yhdenvertainen erikoissairaanhoito. Erikoissairaanhoidon on toimittava tehokkaasti perusterveydenhuollon- ja sosiaalitoimen kokonaisuudessa. Kustannukset eivät saa kasvaa kuntien maksukykyä enempää.  Strategian toteuttamiseksi sairaanhoitopiiri toteuttaa mm. Sipilän hallituksen sote-uudistukselle asettamien linjojen mukaista ”yksi sairaala” - uudistamisohjelmaa yhdessä kuntien kanssa. Koko Varsinais-Suomen somaattinen erikoissairaanhoito on yhdistetty yhteen organisaatioon, Tyksiin. Tavoitteena on korkeatasoinen ja yhdenvertainen hoito koko maakunnan alueella, sekä yhtenäiset ja paremmin toimivat hoitoketjut erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen. Päällekkäisiä raskaan erikoissairaanhoidon toimipisteitä karsitaan ja toimintoja keskitetään, jotta resursseja voidaan vapauttaa mm. alueellisten lähipalveluiden turvaamiseen. Yliopistosairaala kehittää uusia tapoja tukea peruspalveluiden toimivuutta mm parantamalla konsultaatio-, koulutus- ja verkostotoimintaa. Esimerkiksi moniammatillista työtä syrjäytymisen ehkäisyssä on tuettava sairaanhoitopiirin osaamisella, vaikka keskeinen vastuu onkin kuntien peruspalveluissa.  Turun kaupungin ja sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidon yhteistyön tiivistämisellä haetaan kustannussäästöjä. Loimaan ja Uudenkaupungin kaupunkien kanssa rakennetaan uudenlaisia, sairaanhoitopiirin ja kuntien yhteistyönä toimivia kuntouttavia lähisairaaloita.

Tämä kaikki pitää toteuttaa samaan aikaan, kun huolehditaan Turun yliopistollisen keskussairaalan kilpailukyvystä tutkimus- ja opetussairaalana. Toimiva yhteistyö Turun Yliopiston, Turun Ammattikorkeakoulun sekä Satakunnan, Vaasan ja Ahvenanmaan sairaanhoitopiirien kanssa on keskeisen tärkeää. Ilman vahvaa ja elinvoimaista yliopistosairaalaa voidaan kuitenkin kaikki toiveet terveysteknologian edistämisestä ja siihen liittyvästä elinkeinotoiminnasta länsirannikolla haudata.
Toisin kuin valtakunnan mediaa seuratessa voisi luulla, sote-uudistus etenee Varsinais-Suomessa koko ajan. Keskeistä on jatkaa hyvää kehittämistyötä kuntien ja sairaanhoitopiirin välillä, eikä jäädä odottamaan mitä Helsingissä tällä kertaa saadaan aikaan. Todellinen sote-yhteistyö on joka tapauksessa rakennettava  itse. Mitä pidemmälle yhteistyön syventämisessä ehdimme ennen sote-uudistusta, sen parempi ihmisille.