tiistaina, lokakuuta 02, 2012

Arjesta

Tällaisen päivän jälkeen ei kyllä yhtään jaksa lukea tällaisia juttuja: Lapsen sairastumisella huijataan vapaita.

Itse tulin eilen kaupunginvaltuuston kokouksesta kotiin klo 23.30 (koska tekniikka petti ja kokous venähti) tehtyäni ennen kokousta täyden työpäivän. Yö menikin sitten erittäin itkuisissa merkeissä, kun kuopus huusi kipeätä kurkkuaan ja vaati saada nukkua sylissä. No, aamulla tiukan sananvaihdon jälkeen minä päädyin jäämään kotiin sairaan lapsen kanssa ja kiittelin, että ainakaan vielä en sen takia menetä vielä palkkaanikin, kuten eräs puolue esittää.

Sain käytyä lapsen kanssa lääkärissä jo aamupäivällä ja vaihdoimme miehen kanssa vahtivuoroja keskellä päivää. Meillä tehdään vaihtoja ja joustoja, sumplitaan ja väännetään, etteivät työt kasaantuisi eli vaihdamme puolilta päivin mieheni kanssa hoitovuoroja (hänellä onneksi ammatinvalinnasta johtuen lyhyet työpäivät). Voisin kuvitella, että myös muissa lapsiperheissä lasten sairaspäivät venyttävät pinnaa ja järjestelytaitoja.

Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että lapsiperheet järjestelmällisesti huijaisivat itselleen lomapäiviä väittämällä lapsen sairastuneen. Niitäkin tapauksia varmasti on, mutta uskon suurimman osan pienten lasten perheistä kamppailevan enemmänkin sen kanssa, ettei vaan taas joutuisi olemaan pois töistä sairaan lapsen takia.

Monen lapsen äiti haluaa osallistua yhteiskuntaan, mennä töihin ja olla osa työmarkkinoita, olla iloinen veronmaksaja. Siihen päälle ei varmasti kukaan kaipaa jatkuvaa syyllistämistä lasten sairasteluista ja epäilyksiä poissaolojen todellisista syistä, saati menettää vielä palkkaakin siltä ajalta. On ihan riittävän rankkaa valvoa monta yötä putkeen ja silti yrittää saada töissäkin jotain aikaiseksi.

Pieni pyyntö onkin, että ei kaadeta enää enempää nuorten naisten niskaan. Ollapa riittävän hyvä äiti, tehdäpä hyvin työnsä, ollapa auvoinen emäntä, osallistuapa yhteisten asioiden edistämiseen. Eikö siinä ole riittävästi? Ja vähempikin riittää.

Ei kommentteja: