perjantaina, maaliskuuta 18, 2011

Vanhempainvapaat remonttiin

Vanhempainvapaat on saatava nopeasti remonttiin!

Meille syntyi viime kesänä vauva ja minä jäin kotiin häntä hoitamaan. Opettajamieheni oli kesälomalla lapsen syntyessä ja on pitänyt 3 viikon isyyslomansa nyt pitkin lukuvuotta.

Tarkoituksena oli, että jos en tule valituksi eduskuntaan nyt keväällä (joka luonnollisesti muuttaa kaikki suunnitelmat) niin mieheni menee kesän jälkeen kahdeksi viikoksi töihin vastaanottamaan uudet oppilaat ja jää sitten isäkuukaudelle ja minä palaan töihin. No mutta kuinkas kävikään?

Isäkuukausi on hieno asia, vaikkakin sen pitäisi olla isäkuusikuukautta. Se mikä sen toteuttamista käytännössä kuitenkin latistaa on, että se pitää pitää puolen vuoden sisällä vanhempainrahakauden päättymisestä eli lapsen ollessa alle 14,5 kk. Sillä ei siis pysty esimerkiksi pidentämään lapsen kotihoitoaikaa vaikka kahteen vuoteen siten, että äiti olisi ensin kotihoidontuella vaikka 1,5 vuotta ja isä sitten vielä pari kuukautta vaan isän on jäätävä kotiin jo paljon aiemmin jos isäkuunsa meinaa pitää.

No, meillä tuo ei olisi mitenkään onnistunut miehen työn "kausiluonteisuuden" takia, mutta en minä sitä oikein muutenkaan ymmärrä. Miksi rajata se niin tiukasti? Voisiko rajan vetää vaikka kahteen vuoteen?

Esikoisemme meni päivähoitoon hänen ollessaan vain vähän yli vuoden ja ensimmäisenä puolena vuotena teimme tuskin kumpikaan yhtään täyttä viikkoa töitä korvakierteen takia. Ajattelimme, että jos veisimme kuopuksen hoitoon pari kuukautta vanhempana niin ehkä välttyisimme yhtä pahalta sairastelulta. Mutta sitten tulikin järjestelmä vastaan!

Minun olisi pitänyt mennä nyt keväällä kuukaudeksi töihin ja mies olisi siinä pitänyt isäkuunsa ja sen jälkeen minä olisin palannut kotiin ja hän mennyt takaisin töihin. Työnantajani olisi varmasti ilahtunut tästä ratkaisusta.

Vanhempainvapaat tulee uudistaa täysin. Yhteiskunnan kannalta ei voi olla mitenkään järkevää laittaa 9 kuukauden ikäiset lapset päivähoitoon, hoidattaa heitä kuukaudesta toiseen antibiooteilla ja viedä samalla työpaikoilta se työpanos, joka kotona lastaan hoitavalta vanhemmalta jää tekemättä.

Itse en näe itseäni kotiäitinä hoitamassa lastani kolmivuotiaaksi. Minä haluan tehdä töitä ja antaa siten panokseni kansantaloudelle. Mutta en halua enää toiselle lapselleni sitä samaa sairastelukierrettä kuin ensimmäisellä, enkä toivo sitä kenellekään muullekaan.

Esikoiseni päiväkotiryhmässä oli 17 alle kolmivuotiasta lasta! Jos emme tee tai pysty tekemään tälle asialle mitään niin yritetään ainakin mahdollistaa vanhemmille olla lastensa kanssa hieman pidempään kotona. Ja tehdään se niin, ettei kodeista tule loukkoja äideille.

Itse olen ihastunut 6+6+6 -malliin, mutta sen kalleus aiheuttaa sen, että sitä tuskin tullaan ihan hetkeen saamaan käyttöön.

Alkuelvytyksenä voisi olla vanhempainrahakauden pidentäminen siihen, että lapsi täyttää vuoden ja isäkuukauden pidolle annettaisiin lisää joustoja. Myös osittaisen kotihoidontuen korottaminen ja päivähoitomaksujen määräytyminen tuntiperusteisesti varmasti edesauttaisivat sekä paluuta työelämään että perheen ja työn yhdistämistä sekä miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä.

Nyt täytyy siis päästä eduskuntaan ja hoitaa homma kuntoon ;)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti et sinne eduskuntaan pääse. Jos ainoa huolesi alle kolmevuotiaan lapsesi päiväkotihoidon suhteen on infektiokierre et todellakaan ole oikea ihminen ajamaan perheen ja lasten hyvinvointia eduskunnassa.

Piia kirjoitti...

Hei,

Kuulisin mielelläni lisää sinun ajatuksiasi päivähoidosta.

Kerroin omista kokemuksistani ja siitä infektiokierteestä, johon meidän perhe joutui.

Mielestäni toin myös esille huoleni päivähoidon ryhmäkoista, mutten lähtenyt sitä asiaa tässä tekstissä spekuloimaan.

Päiväkotihoidossa on toki puutteita, mutta näen sen kuitenkin suomalaisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin kivijalkana. Ja olen ollut erittäin tyytyväinen siihen hoitoon, jota meidän lapsemme on kunnallisessa päiväkodissa saanut.

Tekstissä nostin kuitenkin myös esille mm. osittaisen kotihoidontuen korottamisen ja päivähoitomaksujen määräytymisen tuntiperusteisesti, jolloin pienten lasten vanhemmat pystyisivät joustavammin yhdistämään perheen ja työelämän.

Mutta avaa toki hieman enemmän, että mitä kommentillasi tarkoitit!

Tarja Lund kirjoitti...

Hei,
Ensinnäkin pyydän alkuun anteeksi tylyä kommenttiani.Välillä vaan turhautuminen kasavaa niin että on vaikeata jaksaa asiallisesti päiväkotihoitoa koskeviin kommentteihin vastata.

Päiväkotihoitoon liittyvät ongelmat ja haasteet ovat paljon vakavampia kuin ryhmäkokojen pienentäminen tai vanhempien mahdollisuuksien tehokas pallottelu lapsen hoidon kanssa, mahdollistamaan joustavan työssäolon toteutumisen. Vakavin asia tässä keskustelussa on alle kolmevuotiaiden kehitysvaihekohtaisten tarpeiden melkein täydellinen huomiotta jättäminen yhteiskunnassa tänä päivänä.

Alle kolmevuotiaan kehitykseen liittyvä ymmärrys ja tuki toteutuu hyvin puutteellisesti päiväkotihoidossa ja tästä seuraa, liian usein paljon tuskaa sekä lapselle että perheelle.Lasten kehitykselliset häiriöt ovat jatkuvasti lisääntymässä, kuten on myös masennus moninkertaistunut nuorilla naisilla. Kasvatuskäytäntömme ei tätänykyä anna riittäviä eväitä elämässä selviytymiselle.Keskeisin ikävaihe tässä pohdinnassa on taaperovaihe (1-3v)Ikävaihe jolloin persoonallisuuden perusrakenteet kehittyvät.Normaalin kehityksen edellytys on tässä ikävaiheessa riittävän jatkuva ja läheinen suhde kehitystä kannattelevaan vanhempaan joka tavallisesti on äiti, joka lasta parhaiten pystyy tulkitsemaan koska takana pitkä yhteinen taival ja yhdessäolo.

Kasvatuskäytätömme on johtanut vanhempien ja lasten tunnesuhteen heikentymiseen joka vuorostaan johtanut vanhempien ongelmiin oman lapsen kasvun tukemisessa ja ymmärtämisessä sekä myös vanhempien kehityksen häiriintymiseen.Vanhempien "uusavuttomuus" suhteessa omiin lapsiin on jo kiistämätön tosiasia,joka vuorostaan vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja toimivuuteen.

Elämme yhteiskunnassa jossa alle kolmevuotiaiden hoito kotona, syystä tai toisesta, on vähentymässä. "Ennen vanhaan" tämä kehitysvaihe oli paremmassa turvassa kun pienet hoidettiin kotipiirissä tai tietyn lapselle tutun ja turvallisen hoitajan toimesta.Tänä päivänä kasvava määrä alle kolmevuotiaista viettää varhaislapsuutensa ryhmähoidossa, johon tämän ikäisellä vielä on varsin huonot valmiudet.Jos ja kun tilanne on mikä on, on kuitenkin yhteiskunnan ja vanhempien velvollisuus turvata tämän ikävaiheen kehitys tavalla tai toisella. Tämä merkitsee alle kolmevuotiaiden päivähoitotilanteen uudelleen arviointia ja lapsen emotionaalisen kasvuun liittyvän asiantuntemuksen hyödyntämistä, konkreettisella tasolla.Taaperon tarpeet poikkeavat hyvin olennaisella tavalla isompien lasten tarpeista ja laadukkaan päivähoidon tarjoaminen merkitsee näiden tarpeiden näkemisen ja niiden toteutumista päiväkotihoidossa.

Huolestuttavasta tilanteesta kertovat vanhemmille osoitetut päiväkotihoidon tyytyväisyyden tutkimukset.Lähes 90% vanhemmista ovat hyvin tyytyväisiä päiväkotiohoidon laatuun, samalla kun ammattilaiset jotka lapsia päiväkodeissa hoitavat ovat erittäin huolestuneita ja etenkin alle kolmevuotiaiden kohdalla näkevät vakavat puutteet.Yhteinen keskustelu ja pohdinta näiden haasteiden kohdalta puuttuu, joka vuorostaan poistaa vanhempien mahdollisuudet ymmärtää lapsensa arkea ja siihen vanhempana osallistua ja vaikuttaa.

Piia kirjoitti...

Hei,
Olin unohtanut julkaista tämän.

Mutta nopeana kommenttina, että hyvä kun hieman avasit ensimmäistä kommenttiasi. Lasten kasvussa on monia vaiheita ja tilanteita, joissa varmasti vuoropuhelu kasvatuksen ammattilaisten, päivähoidon ammattilaisten, vanhempien ja päättäjien välillä olisi tarpeen.

Itse en kuitenkaan näe päivähoitoa noin suurena peikkona ja koen, että suomalaisesta päivähoidosta kasvaa myös terveen itsetunnon omaavia, henkisesti vahvoja lapsia. Lapsia on varmasti monenlaisia ja kukin tarvitsee omanlaistaan tukea kasvussaan. En silti, ainakaan näiden perustelujen ja omien kokemusteni kautta ole vielä valmis luopumaan alle 3-vuotiaiden päivähoidosta ja siitä työpanoksesta, jonka näiden lasten vanhemmat antavat yhteiskunnalle.

Annan arvon niille vanhemmille, jotka kotona lastaan kasvattavat, mutta jos tämä luku alkaa nousta liiaksi niin yhteiskunnan mekanismit eivät enää toimi ja joudutaan miettimään aivan uusia keinoja työn tuottavuuden lisäämiseksi.

Sen sijaan toivon, että yhteiskunta voisi avoimesti keskustella eri vaihtoehdoista ja punnita niiden mahdollisuuksia etuja ja haittoja, jotta lapset kasvaisivat tasapainoisiksi aikuisiksi.

Piia

Tarja Lund kirjoitti...

Eihän tässä kyse olekaan siitä että päivähoito alle kolmevuotiaille tulisi lakkauttaa vaan siitä että päivähoito ei tätä nykyä riittävästi pysty alle kolmevuotiaiden keheitysvaihekohtaisiin tarpeisiin vastaamaan ja tästä seuraa liian usein vaikeudet joiden kasvu lapsissa ja nuorissa alkaa olla melko huolestuttavaa.Pitäisi siis erityisesti huomioida tämä ikävaiheen merkitys,joka on kyllä jäänyt kaiken muun jalkoihin.

En tiedä mitä näyttöä vielä kaipaisit, ongelmallisen tilanteen hahmottamiseksi.Kehotan sinua kuitenkin ottamaan lähemmin selvää alle kolmevutiaiden päiväkotihoito tilanteesta, sekä lasten ja nuorten vaikeuksista.Pienten lasten äitinä uskon että nämä asiat ovat myös sinulle tärkeitä.