maanantaina, tammikuuta 24, 2011

Valtuustosta

Puheeni valtuustossa 24.1.2011 koskien Kellonsoittajankadun päiväkodin hankesuunnitelmaa:


Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!


Valtuutettu Mäenpään mukaan rakennus ei voi olla 33-vuotiaana vielä elinkaarensa päässä. Tämä 33-vuotias valtuutettukaan ei koe olevansa elinkaarensa päässä, mutta raijattuani lastani sinne (Kellonsoittajankadun päiväkotiin) koko viime kevään ymmärrän hyvin, että joskus 33-vuotiaskin tarvitsee täydellistä remonttia, eikä ole enää kaikin tavoin tarkoituksenmukainen.


Ja senkin ymmärrän, että voi olla taloudellisesti järkevää purkaa vanha ja rakentaa uusi rakennus tilalle. Sen sijaan sitä en tajua, että mihin ne kaikki 180 lasta laitetaan remontin ajaksi?


Tänä vuonna päivähoitoon on myös tulossa 200 lasta enemmän kuin viime vuonna. Näin ollen hämmästelen, että mihin nämä lähes 400 lasta ollaan sijoittamassa remontin ajaksi?


Vielä ei ole eteeni tullut suunnitelmaa, jossa kaupunkiin oltaisiin luomassa uusia päivähoitopaikkoja. Sen sijaan useita lakkautuslistoja olen kyllä nähnyt, vaikka syntyvyys on vuosittain kasvussa.


Lisäksi olen hieman hämmästynyt siitä, että valtuustolle ensin esitellään Seikkailupuiston vaihtoehtoa ja nyt palataan Kerttulin koulun viereen, vaikkakin ymmärrän, että tämä uusi ratkaisu on niin koululaisten kuin nuorisotoimenkin kannalta parempi vaihtoehto.


Mutta miksemme huomanneet tätä aiemmin? Tipummeko omaan kuoppaamme? Kun Turkua moititaan päättämättömyydestä niin alamme hosua päätöksiämme?


Entä jos pian huomaammekin, että urheilulukion pitäisi olla mahdollisen uuden palloiluhallin vieressä? Ja tuleeko yllätyksenä, että urheilulukiolaiset tarvitsevat autoja siirtyäkseen kesken koulupäivän harjoituspaikoille? Ja että nämä autot pitäisi saada siihen samalle pihalle, johon nyt suunnitellaan lasten ulkoilu- ja välituntipihoja?


Toivon, että tätä ratkaisua on nyt mietitty joka kantilta ja lasten turvallisuus ja lukiolaisten päivän sujuvuus saadaan yhteensoviteltua. Ja ennen kaikkea ettei alueiden perheiden tarvitse enää elää epätietoisuudessa vaan he pystyisivät tekemään pitkäjänteisiä suunnitelmia.