tiistaina, marraskuuta 15, 2011

Kirjastosillasta


Puheeni valtuustossa 14.11.2011 Kirjastosillasta:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Keskustaa pitää kehittää siten, että siellä pystyisi pyöräilemään ja kävelemään turvallisesti ja sujuvasti. Ja sitä pitää kehittää vaikkei kuravellileikkeihin torilla nyt päästykään!

Se, että täällä asetetaan vastakkain keskustan näivettyminen ja kevyt liikenne on typerää ja lyhytnäköistä. Eikä kevyen liikenteen suhteen todellakaan pidä nyt leikkiä mitään saparostavetoa vaan olla määrätietoisia ja rohkeita.

Autoilun edistäminen ja kevyen liikenteen vastustaminen eivät ole myöskään SDP:n yleinen mielipide vaikka saattaakin olla joidenkin yksittäisten puolueen jäsenten mielipide.

Me olemme ryhmänä kuitenkin olleet hyväksymässä laajaa keskustan kehittämistä ja kevyen liikenteen kehittymistä.

Nuoret, opiskelijat ja lapsiperheet ovat innokkaita kevyen liikenteen käyttäjiä mutta samalla myös tehokkaita kuluttajia. Siksi suuresti ihmettelen näitten asioiden vastakkainasettelua!

Keskusta kehittyy vain kehittämällä, ei palauttamalla ja hylkäämällä. Se kehittyy olemalla elävä ja houkutteleva.

Mielestäni silta pitäisi rakentaa ja kevyen liikenteen yhteydet saada pikaisesti kuntoon.

Ryhmässäni esitettiin kuitenkin huolta muun muassa kaupungin taloudellisesta tilanteesta ja palveluiden turvaamisesta, jotka ainakin joillain olivat syitä vaatia asian palauttamista ja hylkäämistä.

Mutta henkilökohtaisesti olen pettynyt, että ryhmässämme ei löytynyt enemmistöä viemään tätä tärkeää yhteyttä nyt eteenpäin!

Koska keskustelu valtuustossa oli polveilevaa en käynyt kaikkia syitä kannatukselleni tässä puheessa läpi. Tärkeimpinä pidän kuitenkin kevyen liikenteen yhteyksien lisäämisen, keskustan elävöittämisen ja sen, että vaikka rahat olisi kuinka tiukalla emme silti voi museoida tätä kaupunkia. Nyt oli erinomainen tilaisuus saada jotain todellista kevyen liikenteen hyväksi, sillä tämä on erinomainen päänavaus sille.

Kuva: Turun kaupungin nettisivuilta/Pontek Oy

keskiviikkona, syyskuuta 28, 2011

Puheeni energiasta

Ja tässä vielä valtuustossa 26.9.2011 pitämäni puhe liittyen energiaratkaisuun:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Olen pahoillani, että tämä valtuusto on joutunut tilanteeseen, jossa vuosikymmeniksi eteenpäin tehtävää energiaratkaisua ei tehdä kunnollisen strategisen energiapoliittisen valmistelun pohjalta vaan päätämme tästä valtavasta energiapaketista yhden vaihtoehdon selvittämisen perusteella.

Turun seutukunta on Suomen mittakaavassa niin suuri, että se tulee antamaan suuntaviivoja koko maan energiapolitiikalle. Turku linjaa nyt, että hiilineutraalius on vain haihattelua, jota ei kannata edes tavoitella.

Me teemme nyt suurta ratkaisua tulevaisuudelle ilman, että meillä olisi edes vaihtoehtoa, johon verrata. saati, että olisimme arvottaneet tämän strategisesti siten, että olisimme oikeasti valinneet tämän parhaaksi mahdolliseksi tavaksi pitää tämä kaupunki lämpimänä ja valot päällä.

Voi hyvin olla, että tämä on juuri oikea ja paras mahdollinen ratkaisu tässä ajassa ja paikassa, mutta sitähän me emme tiedä, sillä muita vaihtoehtoja ei ole edes käyty kunnolla läpi tai ainakaan meille valtuutetuille esitetty.

Olen pahoillani, että oma ryhmäni ei kaivannut tätä strategista energiapoliittista valmistelua vaan jäin yksinäiseen vähemmistöön kun teimme tämän fossiilisen päätöksen tulevaisuudestamme.

Turun seudun energiaratkaisusta


Eräs kuntalainen otti minuun yhteyttä ja ihmetteli äänestyskäyttäytymistäni valtuustossa energiaratkaisuun liittyen. Yritin vastata hänelle suoraan, mutta jostain syystä sähköpostiosoite ei toiminut.

Kirjoitan vastauksen siis tänne:

Olen tehnyt tämän koko syksyn töitä, jotta SDP:n ryhmä toimisi toisin tässä asiassa. Olen monelta kantilta yrittänyt heidän päänsä kääntää, mutta valitettavasti en ole siinä onnistunut. Olen tehtyyn päätökseen hyvin pettynyt.

Meillä on sovitut säännöt, joiden mukaan kaikki ryhmän jäsenet noudattavat yhteisesti ryhmässä syntynyttä päätöstä. Edellisessä valtuustossa asia saatiin pöydälle, sillä ryhmästämme kaksi oli sitä mieltä, että sitä ei pitäisi vielä päästää eteenpäin. Tällöin muu ryhmä toimi kanssamme samoin, sillä näin säännöissämme lukee, vaikka he olivatkin sitä mieltä, että asiaa ei olisi enää pitänyt laittaa pöydälle.

Tällä kertaa jäin ryhmäkokouksessa täysin ilman kannatusta, kun esitin asian palauttamista uuteen valmisteluun, joten ryhmämme päätös oli esityksen kaltainen. Oman eriävän mielipiteeni jätin ryhmämme pöytäkirjaan, kuten olen tehnyt aina kun asiaa olemme ryhmässä käsitelleet, mutta tokikaan se ei siellä kuntalaisia ja ympäristöä auta, sen tiedän hyvin.

Tämä ratkaisu ei varmasti ollut paras mahdollinen ympäristön kannalta, eikä se edistä uudistuvien energiamuotojen käyttöä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, mutta tässä kuitenkin sitouduttiin huomattavaan kivihiilen ja turpeen käytön vähentämiseen nykytasosta 100 prosentista 30 prosenttiin. Täysi katastrofi tämä päätös ei mielestäni ollut, mutta olisin toivonut monipuolisempaa tarkastelua vaihtoehdoista ja kunnianhimoisempaa ratkaisua kohti hiilineutraaliutta.

Kun olen asettunut SDP:n ehdokkaaksi olen hyväksynyt nämä säännöt ja niistä poikkeaminen vaatii erityistä syytä. Jokainen asia, josta olen ryhmän enemmistön kanssa eri mieltä ei ole tällainen erityinen syy. Olen poikennut säännöistä aiemmin, mutta tällä kertaa koin, ettei se olisi ollut oikea ratkaisu vaan vaikeuttanut muiden vielä tällä vaalikaudella eteen tulevien päätösten tekemistä. Valtuustoryhmien tapa tehdä ryhmäpäätöksiä herättää silloin tällöin keskustelua. Käytäntö edellyttää, että jonain päivänä valtuutettu joutuu äänestämään ryhmän enemmistön mukaisesti, toisena päivänä hän saa koko ryhmän omalle kannalleen. Tässä tapauksessa jäin ryhmässäni selkeästi vähemmistöön.

Vuoden päästä kuntalaisilla on taas mahdollista valita päättäjänsä. Silloin toivon saavani ryhmäämme enemmän valtuutettuja, jotka ovat oikeasti huolissaan ympäristön tulevaisuudesta ja saisimme enemmistön myös ympäristön hyvinvointiin ja tulevaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Kuva: Markus Rantala/Commons/CC-BY-SA-3.0

perjantaina, maaliskuuta 18, 2011

Vanhempainvapaat remonttiin

Vanhempainvapaat on saatava nopeasti remonttiin!

Meille syntyi viime kesänä vauva ja minä jäin kotiin häntä hoitamaan. Opettajamieheni oli kesälomalla lapsen syntyessä ja on pitänyt 3 viikon isyyslomansa nyt pitkin lukuvuotta.

Tarkoituksena oli, että jos en tule valituksi eduskuntaan nyt keväällä (joka luonnollisesti muuttaa kaikki suunnitelmat) niin mieheni menee kesän jälkeen kahdeksi viikoksi töihin vastaanottamaan uudet oppilaat ja jää sitten isäkuukaudelle ja minä palaan töihin. No mutta kuinkas kävikään?

Isäkuukausi on hieno asia, vaikkakin sen pitäisi olla isäkuusikuukautta. Se mikä sen toteuttamista käytännössä kuitenkin latistaa on, että se pitää pitää puolen vuoden sisällä vanhempainrahakauden päättymisestä eli lapsen ollessa alle 14,5 kk. Sillä ei siis pysty esimerkiksi pidentämään lapsen kotihoitoaikaa vaikka kahteen vuoteen siten, että äiti olisi ensin kotihoidontuella vaikka 1,5 vuotta ja isä sitten vielä pari kuukautta vaan isän on jäätävä kotiin jo paljon aiemmin jos isäkuunsa meinaa pitää.

No, meillä tuo ei olisi mitenkään onnistunut miehen työn "kausiluonteisuuden" takia, mutta en minä sitä oikein muutenkaan ymmärrä. Miksi rajata se niin tiukasti? Voisiko rajan vetää vaikka kahteen vuoteen?

Esikoisemme meni päivähoitoon hänen ollessaan vain vähän yli vuoden ja ensimmäisenä puolena vuotena teimme tuskin kumpikaan yhtään täyttä viikkoa töitä korvakierteen takia. Ajattelimme, että jos veisimme kuopuksen hoitoon pari kuukautta vanhempana niin ehkä välttyisimme yhtä pahalta sairastelulta. Mutta sitten tulikin järjestelmä vastaan!

Minun olisi pitänyt mennä nyt keväällä kuukaudeksi töihin ja mies olisi siinä pitänyt isäkuunsa ja sen jälkeen minä olisin palannut kotiin ja hän mennyt takaisin töihin. Työnantajani olisi varmasti ilahtunut tästä ratkaisusta.

Vanhempainvapaat tulee uudistaa täysin. Yhteiskunnan kannalta ei voi olla mitenkään järkevää laittaa 9 kuukauden ikäiset lapset päivähoitoon, hoidattaa heitä kuukaudesta toiseen antibiooteilla ja viedä samalla työpaikoilta se työpanos, joka kotona lastaan hoitavalta vanhemmalta jää tekemättä.

Itse en näe itseäni kotiäitinä hoitamassa lastani kolmivuotiaaksi. Minä haluan tehdä töitä ja antaa siten panokseni kansantaloudelle. Mutta en halua enää toiselle lapselleni sitä samaa sairastelukierrettä kuin ensimmäisellä, enkä toivo sitä kenellekään muullekaan.

Esikoiseni päiväkotiryhmässä oli 17 alle kolmivuotiasta lasta! Jos emme tee tai pysty tekemään tälle asialle mitään niin yritetään ainakin mahdollistaa vanhemmille olla lastensa kanssa hieman pidempään kotona. Ja tehdään se niin, ettei kodeista tule loukkoja äideille.

Itse olen ihastunut 6+6+6 -malliin, mutta sen kalleus aiheuttaa sen, että sitä tuskin tullaan ihan hetkeen saamaan käyttöön.

Alkuelvytyksenä voisi olla vanhempainrahakauden pidentäminen siihen, että lapsi täyttää vuoden ja isäkuukauden pidolle annettaisiin lisää joustoja. Myös osittaisen kotihoidontuen korottaminen ja päivähoitomaksujen määräytyminen tuntiperusteisesti varmasti edesauttaisivat sekä paluuta työelämään että perheen ja työn yhdistämistä sekä miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä.

Nyt täytyy siis päästä eduskuntaan ja hoitaa homma kuntoon ;)

torstaina, helmikuuta 17, 2011

Kuralan Kylämäki

Olen kotoisin Hannunniitystä, muutin siitä Itäharjulle, jossa asuin 18-vuotiaaksi, joten tuo alue ja myös Kuralan Kylämäki ovat minulle lapsuudesta hyvin tuttuja.

Nyt vanhempana olen käynyt ihastelemassa siellä jouluja, ihmetellyt eläimiä ja riemuinnut, että se on olemassa. Upea paikka, jota tulee vaalia ja joka tuo niin paljon iloa varmasti kaikille turkulaisille, kunhan vain paikan löytävät.

Suunnilleen kuukausi sitten valtuustoryhmämme kutsuttiin katselmukseen, kun niin sanottua Säkömäen kaavaa ollaan uusimassa. Sain sitä ennen muutamia yhteydenottoja ja mielestäni koko kaava tuntui järjettömältä. Miksi ihmeessä olimme pilaamassa osan Turun upeaa historiaa?

No, kokoonnuimme jäätävänä tammikuun päivänä naapurikaupungin aakkoshirmun pihalle, paikkaan, joka mielestäni pilasi täydellisesti sen upean maiseman, joka Kylämäestä oli.

Seisoimme siellä pellon laidalla kaavakartat käsissämme, minulla kädet kyllä olivat jo puuskassa valmiina vastustamaan, kuten aina ;) Katseltuani varjon piirtymistä metsän reunasta kohti sitä pellonreunaa aloin lämmetä ajatukselle. Samalla minulle näytettiin karttaa ja esiteltiin, millainen maisema siihen olisi tulossa ja kuinka se tie tehtäisiin päättyväksi siten, ettei sitä varmasti pystyttäisi enää pidemmäs jatkamaan. Ja että se kaava on noin kolmasosa tuosta linkittämästäni kaavasta!

Tajusin kaavan melko järkeväksi. Se saattaisi jopa hieman peittää sen teollisuusalueen ja bensa-aseman, joka ehdottomasti pilaa Kylämäen maiseman, mutta naapurikaupungin järjettömyyksiä me emme pysty torppaamaan. Alueelle ollaan tekemässä melko pieni kaava pientaloja varten. Peltoaluetta jää runsaasti koskemattomaksi, mutta maisema ei voi kuin parantua.

Huomasin, että voin vaihtaa mieltäni jos saan hyviä perusteita. Ja voin toki edelleen, mutta tällä hetkellä en koe mitään syytä vastustaa tuota kaavaa.

Tämän tekstin kirjoitin sen takia, että huomasin nousevan kansanliikkeen nousevan kaavaa vastaan ja toisaalta pelkään sen nousevan väärin tiedoin.

maanantaina, tammikuuta 24, 2011

Valtuustosta

Puheeni valtuustossa 24.1.2011 koskien Kellonsoittajankadun päiväkodin hankesuunnitelmaa:


Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!


Valtuutettu Mäenpään mukaan rakennus ei voi olla 33-vuotiaana vielä elinkaarensa päässä. Tämä 33-vuotias valtuutettukaan ei koe olevansa elinkaarensa päässä, mutta raijattuani lastani sinne (Kellonsoittajankadun päiväkotiin) koko viime kevään ymmärrän hyvin, että joskus 33-vuotiaskin tarvitsee täydellistä remonttia, eikä ole enää kaikin tavoin tarkoituksenmukainen.


Ja senkin ymmärrän, että voi olla taloudellisesti järkevää purkaa vanha ja rakentaa uusi rakennus tilalle. Sen sijaan sitä en tajua, että mihin ne kaikki 180 lasta laitetaan remontin ajaksi?


Tänä vuonna päivähoitoon on myös tulossa 200 lasta enemmän kuin viime vuonna. Näin ollen hämmästelen, että mihin nämä lähes 400 lasta ollaan sijoittamassa remontin ajaksi?


Vielä ei ole eteeni tullut suunnitelmaa, jossa kaupunkiin oltaisiin luomassa uusia päivähoitopaikkoja. Sen sijaan useita lakkautuslistoja olen kyllä nähnyt, vaikka syntyvyys on vuosittain kasvussa.


Lisäksi olen hieman hämmästynyt siitä, että valtuustolle ensin esitellään Seikkailupuiston vaihtoehtoa ja nyt palataan Kerttulin koulun viereen, vaikkakin ymmärrän, että tämä uusi ratkaisu on niin koululaisten kuin nuorisotoimenkin kannalta parempi vaihtoehto.


Mutta miksemme huomanneet tätä aiemmin? Tipummeko omaan kuoppaamme? Kun Turkua moititaan päättämättömyydestä niin alamme hosua päätöksiämme?


Entä jos pian huomaammekin, että urheilulukion pitäisi olla mahdollisen uuden palloiluhallin vieressä? Ja tuleeko yllätyksenä, että urheilulukiolaiset tarvitsevat autoja siirtyäkseen kesken koulupäivän harjoituspaikoille? Ja että nämä autot pitäisi saada siihen samalle pihalle, johon nyt suunnitellaan lasten ulkoilu- ja välituntipihoja?


Toivon, että tätä ratkaisua on nyt mietitty joka kantilta ja lasten turvallisuus ja lukiolaisten päivän sujuvuus saadaan yhteensoviteltua. Ja ennen kaikkea ettei alueiden perheiden tarvitse enää elää epätietoisuudessa vaan he pystyisivät tekemään pitkäjänteisiä suunnitelmia.