lauantaina, helmikuuta 07, 2009

Kaavoja

Edellisessä kirjoituksessa viittasin jo investointeihin ja työllisyyteen.

Nyt kaupunginhallituksessa ja pian myös valtuustossa on esityslistoilla isoja kaavoja. Turku ei ole onnistunut luomaan yhteistyösuhteita naapurikuntien kanssa ja joudumme nöyrtymään kuntarakenteen edessä myös saarten kaavoittamiseen. Turusta täytyy löytyä houkuttelevia asuntoja ja tonttimaata riittävästi, jotta Turussa työskentelevillä olisi todellisia vaihtoehtoja kantaa veronsa tämän kaupungin palveluihin, ei naapurikunnan.

Itse en ymmärrä, että miksi kukaan haluaa muuttaa niin kauas keskustasta huonojen yhteyksien päähän, mutta kovasti siellä tuntuu olevan houkutuksia. Pohjois-Turun houkutukset ovat vähäiset saariin verrattuna. Muita suuntia Turulla ei oikein ole kaavoittaa ja maankäyttö ei näin välttämättä ole kovinkaan ekologista ja järkevää, mutta naapurinkaan tontille emme voi kaavoittaa.

Mutta mutta, kun kaavoittamaan ruvetaan niin hoidetaan se sitten huolella. Jotta infrastruktuurin kustannukset, joka saarille on erittäin kallista, saadaan edes jotenkin katettua, tulee siellä olla riittävästi käyttäjiä. Tämä jo vaatii riittävän tehokkuudeen. Lisäksi pitää ajatella myös kaavoittamisen sosiaalista puolta. Kaupunkialueen tulee olla monipuolinen, jotta sosiaaliset ongelmat eivät kasaudu ja toisaalta ei pääse syntymään "kultahammasrannikkoja".

Saaret tuleekin kaavoittaa siten, että rakentaminen on melko tiivistä, jolloin tilaa jää myös virkistyskäyttöön ja toisaalta rakentaminen on monipuolista. Se, että saarille kaavoitettaisiin vain hehtaarien omakotitontteja sadan neliön rakennusoikeudella ei ole missään nimessä järkevää. Näin jos tehtäisiin, olisi meillä nopeasti poikkeusluvalla rakennettuja linnoja ja valmis "kultahammasrannikko". Kun taas toisaalla Turussa jouduttaisiin ratkomaan entistä pahempia sosiaalisia ongelmia niiden keskittyessä vain tietyille alueille.

Nyt on pakko ottaa järki käteen ja yrittää nähdä tämän kaupungin kaikki mahdollisuudet. Turun pitää pystyä vastaamaan kysyntään, mutta toisaalta pyrkiä jo kaavoilla ohjaamaan kaupunkirakentamista. Poikkeusluvat eivät ole tapa, jolla kaupunkia rakennetaan. Kaupunkia ei myöskään kehitetä pelkästään pitämällä käsijarrua päällä. Jotain tarttis tehrä, olkoot tässä hyvä alku.

Kansanäänestyksestä

Eilen oli taas valtuustoryhmämme kokous. Tällä kertaa aiheena oli toriparkista vaadittu kansanäänestys. Harmillisesti olimme ensin lyöneet lukkoon ryhmän kannan toriparkista ja vasta sen jälkeen aloitimme keskustelun kansanäänestyksestä. Noh, nyt mentiin näin.


Keskustelu oli vilkasta ja tällä kertaa myös äänestettiin. Me kansanäänestyksen puolesta äänestäneet jäimme valitettavasti vain vähemmistöksi. Pidän kuitenkin siitä, että tällä kertaa asiasta äänestettiin ja ryhmäpäätös syntyi demokraattisesti äänestämällä. Tämän kanssa taas eletään ja pyritään siihen, että kuntalaiset olisivat tyytyväisiä edustukselliseen demokratiaan. Toivottavasti kansanäänestyksestä säästyvät rahat suunnataan nyt kuntalaisten palveluihin eikä ainakaan uusiin konsulttipalveluihin vaikkapa toriparkin vaikutuksista.


Alan tässä jo toivoa, että pääsisimme muihin puuhiin tässä kaupungissa. Olemme taantumassa, tilanteessa, jossa jokaisen kaupungin työntekijän työsuhde on vaarassa ja palveluiden saatavuus kortilla. Nyt pitäisi alkaa keskittyä näihin pulmiin. Toki toriparkki on iso kysymys turkulaisille, sitä en kiistä, mutta pian hukumme myös muihin kysymyksiin. Kuinka saamme hoidettua lastentarhat, koulut ja terveyspalvelut kuntalaisia lähellä ja kaikkien saatavilla?


Yksi keino taantumasta selviytymiseen on investointi ja työllisyyden tukeminen. Toriparkkia en näe tässä keinona, sillä toriparkin työllistävä vaikutus alkaa toteutua vasta kolmen neljän vuoden päästä. Toivon todella, että siihen mennessä olemme taas paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Siinä vaiheessa seisomme vain keskellä kaupunkia olevan montun reunalla vakuuttamassa äänestäjiä kunnallisvaalien kynnyksellä, että kyllä tästä hyvä tulee...