torstaina, tammikuuta 29, 2009

Toriparkki

Valtuustoryhmän työ lähti hyvin käyntiin reilu viikko sitten sunnuntaina, kun ryhmämme kokoontui varsinaisesti ensimmäisen kerran linjaamaan valtuustokauden haasteita. Aiheena oli kiistelty keskustan kaava eli tuttavallisemmin toriparkki. Kokouksen jälkeen annettiin tiedote, jonka mukaan SDP:n valtuustoryhmä asettuu kannattamaan toriparkkia. Tiedotteessa kerrottiin, ettei asiasta äänestetty, mutta ei suinkaan sanottu, että ryhmä olisi ollut yksimielinen.

Mitä kokouksessa sitten tapahtui?

Paikalla oli 15:stä valtuutetusta 14 ja se oli kutsuttu kokoon nopealla aikataululla. Kokouksen aluksi apulaiskaupunginjohtaja Virtanen esitteli kaavaa, jonka jälkeen käytiin avoin keskustelu. Keskustelun aikana toivottiin jokaisen valtuutetun esittävän kantansa. Itse ilmoitin edelleen vastustavani toriparkkia, mutta kierros osoitti, että olin jäämässä yksin mielipiteineni. Virpa Puisto oli lähettänyt etukäteen ryhmälle tiedotteen, että hän vastustaa myös edelleen toriparkin hyväksymistä.

Keskustelun jälkeen yksi valtuutettu toisensa jälkeen joko vaikeni tai oli valmis myöntymään laajemmalle keskustan kehittämisohjelmalle, jonka yhtenä osana on toriparkin rakentaminen. Ilkka Kantola ilmoitti selvästi olevansa nyt rakentamisen takana. Muut, aiemmin kielteisen kannan asialle antaneet taipuivat tuohon laajempaan kehittämiseen. Osa valtuutetuista ei saanut sanottua kantaansa lainkaan. Itse jätin eriävän mielipiteeni pöytäkirjaan, mutta sen jäädessä ainoaksi poissaolevan Virpan lisäksi, ei äänestystä käyty.

Tämän jälkeen ehdotin ns. vapaiden käsien menettelyä, josta oltiin keskusteltu vielä edellisessä valtuustoryhmässä. Nyt asiaa ei voitu enää edes harkita.

Olin kokouksen jälkeen tyrmistynyt ja pettynyt. Tällaistako tämä tulee nyt olemaan? En tiedä, että mikä oli takit saanut kääntymään, mutta paljon oli vuoria näkyvissä. Erityisesti tämä hämmästyttää siksi, että ei-puoli olisi voittanut jos kaikki vaalitoreilla vastustaneet olisivat jättäneet takit päälleen ja epäröivät olisivat saaneet suunsa auki.

Mitä tapahtui teille kuudelle valtuutetulle, jotka aiemmin vastustitte toriparkkia? Miksemme kaataneet hanketta, jota joko vastustettiin tai suuresti kyseenalaistettiin? Jaettiinko tässä kokouksessa jotain sellaista uutta faktaa, joka muutti kantanne?

Miten voi olla, että x kautta valtuustossa istuneet eivät seiso mielipiteidensä takana, varsinkin, kun se kanta olisi suoraselkäisinä voittanut? Miten voi olla, että vain pitkän linjan entinen kansanedustaja ja ryhmän äänikuningatar sekä uusi ja ryhmän nuorin valtuutettu sanoivat kantansa ääneen?

Pidän ryhmäpäätöksiä hyvänä tapana edistää asioita ja saada todellista voimaa ajettavien asioiden taakse. Sellaista ryhmäpäätöstä en silti ymmärrä, joka on tehty vastoin useimpien kantaa, kun ei seistä ryhmässä oman mielipiteensä takana, myöhemmin mediassa kylläkin. Toki päätös oli myönteinen, kun kukaan ei sitä lisäkseni kokouksessa vastustanut. Tämän ymmärrän ja tämän kanssa jokainen joutuu yönsä nukkumaan.

Enpä olisi uskonut, että joudun jo ensimmäisen ryhmäkokouksen jälkeen pohtimaan, että onko ryhmän vai äänestäjieni luottamus tärkeämpää. Toivon, että valtuustokausi jatkuu suoremmin selin, neljä vuotta kumarassa on pitkä aika...

Kohti avoimuutta

Turkulaista ylipäänsä ja turkulaista sosialidemokraattista päätöksentekoa pitää saada avoimemmaksi. Kunnallispolitiikka vaikuttaa usein taustatietojen puuttuessa kaukaiselta herrojen ja narrien vallanhimoiselta taistelulta, eikä suinkaan yhteisten asioiden edistämiseltä.

Kaikki kunnallispolitiikkaan lähteneet ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat mukana edistääkseen turkulaisten asioita. Kukaan meistä ei tee tätä ilkeyttään ja toivon, että harva vallanhimostakaan.

Itse tulen tekemään sosialidemokraattista politiikkaa ja yritän olla herkkänä kuntalaisten mielipiteille. Tuuliviirinä en voi toimia ja paljon joutunen tekemään ikäviäkin päätöksiä näin taantuman portailla, mutta yritän kuitenkin aina nähdä kokonaistilanteen ja toimia siten, että rakas kotikaupunkini pystyisi edelleen turvaamaan asukkaidensa palvelut ja olemaan tasapuolinen kaikille.

Ikäviä päätöksiä tulee, mutta ehkä pystyn tämän blogin kautta hieman avaamaan niitä ja niiden perusteita. Aina ei voi voittaa, mutta parhaani lupaan yrittää ja kettuillakseni en tätä tee, vaikka moni tuntuu niin kunnallispoliitikot näkevänkin.

Toivon myös turkulaisten ottavan minuun yhteyttä, sillä asioiden paljouden takia kaikki asiat eivät aivan koko mittakaavassaan pelkkien esityslistojen avulla aukea ja joskus saattaa mennä jokin näkökulma tämän takia ohi. Ihmisiä tässä kuitenkin ollaan ja tätä tehdään muiden toimien ohessa, tällä hetkellä muut toimet pyörivät itsellä pienen vauvan ympärillä, joten sähköposti on parhain tapa saada kiinni. Toki yritän puhelimeenkin vastata.

Toivottavasti tästä blogista on edelleen iloa ja hyötyä edes jollekin. Ainakin itselleni päiväkirjatyyppisesti.

perjantaina, tammikuuta 23, 2009

Vuosi 2008

Onpa taasen hetki vierähtänyt. Ajattelin aloittaa kertomalla uusista poliittisista kuulumisista, mutta totesin, että vuoden 2008 tilinpäätös on tehtävä ennen uusia kujeita. Blogipäivittäminen on viime aikoina ollut kovin mitäänsanomatonta eli täysin jäissä, sillä loppuvuonna elämäni mullistui ja tuo mullistus on vaikuttanut myös tähän hommaan. Mutta siis vuosi 2008

- lähti liikkeelle Venezuelassa. Tai oikeastaan lentokoneessa matkalla sinne. Aurinko paistoi, oli lämmin, seura oli loistavaa ja mieli oli rentoutunut takaisin tullessa. Loma oli siis kaikin puolin erittäin onnistunut.

Helmikuussa täytin sitten pyöreitä vuosia. Mittariin kolahti 30. Huh. Ikäkriisi karkotettiin bileissä maaliskuun alussa. Kaikki näytti kummalta, mutta kivaa oli.

Pääsiäisenä lähdettiin reissun päälle. Kööpenhaminassa oli kylmä, mutta muuten kaupunki jätti lähtemättömän vaikutuksen. Sinne pitää palata uudelleen. Onneksi se on kovin helppoa suoraan Turun kentältä.

Kööpenhaminasta tultuamme elämä alkoi mullistua. Meille olisi tulossa uutta eloa perheeseen. Jälleen kerran huh. Laskin saavani kuitenkin kunnallisvaalit alta pois. Kunnon politiikko, hoitaa perheenlisäyksetkin niin, etteivät häiritse vaaleja ja luottamustoimia. Onhan kauden vaihto hiljaisempaa aikaa...

Vapun alla käväisin Pietarissa työmatkalla. Aina yhtä ihana kaupunki, vaikka tällä kertaa yksin reissasinkin. Tai olihan minulla "Aimo" matkassa.

Toukokuun lopulla kävin Tartossa ja Vorussa edustamassa Turkua. Erittäin hyvin suunniteltu matka todella kannatti. Ainoa heikko lenkki oli ruokailu. Kasvisruokavalio ei ole jostain kumman syystä lyönyt läpi eteläisessä Virossa...

Ja heinäkuussa taas käytiin Espanjassa. Matkaseura oli jälleen mitä parhain, aurinkoa ja lämpöä riitti. Suuria yllätyksiä matka ei kuitenkaan mukanaan tuonut.

Syksy menikin sitten työhommia kokoon kasatessa ja valmistautuessa niin pikkuisen syntymään kuin kunnallisvaaleihin.

Ikäviäkin vuoden aikana sattui, sillä pari viikkoa ennen kunnallisvaaleja kuoli mummini. Hän ei ehtinyt nähdä uutta tulokasta. Veikkasi kyllä tyttöä kun kaikki muut odottivat poikaa.

Kunnallisvaaleissa saavutin henkilökohtaisen tavoitteeni, vaikka äänimäärä pieneksi jäinkin ja puolueen tulos oli suuri pettymys. Minut valittiin Turun kaupunginvaltuutetuksi 319 äänellä ja olin oman ryhmäni nuorin valtuutettu.

Marraskuun lopussa sitten tapahtuikin tähän astisen elämäni suurin juttu. Pieni prinsessa syntyi tuuhea tukka päässä sekoittaen niin vanhempiensa kuin koiraveljensäkin maailmanjärjestyksen. Muut toimet ja muu elämä sai hetkeksi väistyä ja oli aika keskittyä vain tuohon ihanuuteen.

Joulukuussa Turun sosialidemokraatit valitsivat minut kunnallisjärjestön edustajistossa edustajaksi kaupunginhallitukseen. Tämä valinta sinetöitiin tämän viikon maanantaina Turun kaupunginvaltuustossa. Olen nyt siis valtuustoryhmämme ja Turun kaupunginhallituksen kuopus, vaikken ihan eilisen teeren tyttöjä olekaan.

Vuosi 2008 oli ihmeellinen ja jää varmasti mieleen. Nyt on kuitenkin aika jo siirtyä vuoteen 2009.

Pyrin kertomaan tässä blogissa kunnallispolitiikan ihmeellisistä kiemuroista, avaamaan tehtyjä päätöksiä ja kuvailemaan politiikan teon tunnelmia. Toivottavasti onnistun tässä, vaikka välillä tuntuu, että kotona ollessani kaikki aika menee tutinmetsästykseen ja jokelteluun, eikä koneelle ehdi keskittyä.