torstaina, huhtikuuta 02, 2009

Kuulumisia valtuustosta

Täytyy sanoa, että äitinä olo vie uskomattoman paljon aikaa. Mutta on se kyllä tosi mahtavaakin. Meille ainakin on tullut niin loistava pikkutyyppi, joka päivittäin jaksaa naurattaa ja jonka kanssa aika kuluu kuin siivillä. Melko helpolla olemme päässeet.

Tässä vähän aina unohtuu tämä päivittäminenkin, kun pitää keskittyä tyypin kääntämiseen, jälleen kerran, vatsalta takaisin selälleen. Päiväuniaikaan tulee hoidettua sosiaalisia kontakteja ja hieman kotihommia sekä ihan juorulehtiä.

Maanantaina oli valtuustossa nyt vihdoin ja viimein se toriparkki. Onneksi se nyt vihdoin oli, sillä pitäisi päästä tässä kaupungissa vähän muidenkin asioiden kimppuun. Me vastustajat hävisimme, eikä se tullut millään lailla yllätyksenä. Vaikka hetken valtuustossa jo heräsi toivon kipinä kun Stefan Wallin ilmoitti äänestävänsä vastaan ja heräsi epäilys, että josko koko rkp:n ryhmä olisikin vastaan. Ei ollut. Meidän ryhmä sai yhden lisävastustajan eli Ruthin, mutta ei se mihinkään riittänyt.

Näillä sitten mennään maanvuokrasopimukseen asti, jolloin asia tulee uudelleen käsittelyyn ja uudelleen vääntöön. Toivottavasti toriparkin vastustajat jaksavat jatkaa lobbaustaan ja kuppi vielä kääntyisi siinä käsittelyssä. Vaikkakin sitä epäilen.

Maanantainen valtuuston kokous kesti puoleenyöhön, sillä toriparkin lisäksi käsittelyssä oli kaupungin lisätalousarvio. En jaksa tässä käydä taas uudellen läpi kaikkea puhuttua, mutta ideanahan on löytää säästöjä, paljon säästöjä. Ja joka hallintokunnasta samalla prosentilla. Sinänsä reilua, mutta mutta.

Lähes kaikissa hallintokunnissa joudutaan säästöjen löytämiseksi puhumaan henkilöstön kautta löytyvistä säästöistä eli lomautuksista, lomarahojen leikkauksista, talkoovapaista... Kaupunginhallituksen säästöt tuntuvat löytyneen kuitenkin aivan muuta kautta ja kaupunginhallituksen momentissa ei tarvitse edes puhua säästöistä henkilöstömenoista!

Moneen otteeseen on esitetty, että kaupunginjohtaja avaisi pelin ja näyttäisi esimerkkiä kertomalla omasta talkoovapaastaan tai lomarahastaan luopumisesta. Mutta ei! Kaupunginjohtaja, jonka palkka on kymmenkertainen vaikka monen sosiaalialan työntekijän palkkaan, ei suostu aloittamaan säästötoimiaan itsestään! Käytäntö on käytössä monessa suuryrityksessä ja pitäisi se olla käytössä myös Turun kaupungissa!

Se, mistä itse kannan suurta huolta on lapsiperheisiin ja nuoriin kohdistuvat leikkaukset. Laman aikana lasten tilanne heikkenee huomattavasti, kun taloudelliset kriisit vievät vanhempien huomiota ja kykyä huolehtia lapsistaan. Työttömyys lisää perheiden ongelmia ja sellaisessa tilanteessa lapsien ja nuorten palveluista leikkaaminen johtaa ongelmien kasautumiseen, syrjäytymiseen ja sitä kautta yhä pahempiin ongelmiin ja suurempiin laskuihin.

Nyt ei olisi varaa jättää niitä koulupsykologeja palkkaamatta, suurentaa opetusryhmiä, vähentää ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja, leikata jo ennestään pieneltä nuorisotoimelta ja kohdistaa leikkauksia kesätyöpaikkoihin.

Näistä leikkaamalla olemme siirtämässä vastuuta muilta hallintokunnilta peruspalvelulautakunnalle. Sen sijaan, että panostaisimme nyt ennaltaehkäisyyn olemme tekemässä itsellemme pommia tulevaisuudelle. Pommia, jonka räjähdys tapahtuu kylläkin mahdollisesti vasta laman jälkeen, mutta jonka tuhoa emme pysty millään vielä arvioimaan, paitsi että se tulee tekemään erittäin pahaa jälkeä.

Olen monesti sanonut, että taidan olla yhden kauden valtuutettu. Kun laman aikana istuu kaupunginhallituksessa tekemässä erittäin ikäviä päätöksiä, tuskin tulee saamaan kannatusta enää seuraavissa vaaleissa. Nyt kun mietin tuota pommia, en ole enää varma, että haluanko ylipäätään olla enää noita jälkiä siivoamassa neljän vuoden päästä.

Loppuun täytyy vain todeta, että olisipa kaupungin osakesalkku ollut kunnolla hoidettu niin etsisimme nyt 38 miljoonan euron säästöjen sijasta 8 miljoonan euron säästöjä...

lauantaina, helmikuuta 07, 2009

Kaavoja

Edellisessä kirjoituksessa viittasin jo investointeihin ja työllisyyteen.

Nyt kaupunginhallituksessa ja pian myös valtuustossa on esityslistoilla isoja kaavoja. Turku ei ole onnistunut luomaan yhteistyösuhteita naapurikuntien kanssa ja joudumme nöyrtymään kuntarakenteen edessä myös saarten kaavoittamiseen. Turusta täytyy löytyä houkuttelevia asuntoja ja tonttimaata riittävästi, jotta Turussa työskentelevillä olisi todellisia vaihtoehtoja kantaa veronsa tämän kaupungin palveluihin, ei naapurikunnan.

Itse en ymmärrä, että miksi kukaan haluaa muuttaa niin kauas keskustasta huonojen yhteyksien päähän, mutta kovasti siellä tuntuu olevan houkutuksia. Pohjois-Turun houkutukset ovat vähäiset saariin verrattuna. Muita suuntia Turulla ei oikein ole kaavoittaa ja maankäyttö ei näin välttämättä ole kovinkaan ekologista ja järkevää, mutta naapurinkaan tontille emme voi kaavoittaa.

Mutta mutta, kun kaavoittamaan ruvetaan niin hoidetaan se sitten huolella. Jotta infrastruktuurin kustannukset, joka saarille on erittäin kallista, saadaan edes jotenkin katettua, tulee siellä olla riittävästi käyttäjiä. Tämä jo vaatii riittävän tehokkuudeen. Lisäksi pitää ajatella myös kaavoittamisen sosiaalista puolta. Kaupunkialueen tulee olla monipuolinen, jotta sosiaaliset ongelmat eivät kasaudu ja toisaalta ei pääse syntymään "kultahammasrannikkoja".

Saaret tuleekin kaavoittaa siten, että rakentaminen on melko tiivistä, jolloin tilaa jää myös virkistyskäyttöön ja toisaalta rakentaminen on monipuolista. Se, että saarille kaavoitettaisiin vain hehtaarien omakotitontteja sadan neliön rakennusoikeudella ei ole missään nimessä järkevää. Näin jos tehtäisiin, olisi meillä nopeasti poikkeusluvalla rakennettuja linnoja ja valmis "kultahammasrannikko". Kun taas toisaalla Turussa jouduttaisiin ratkomaan entistä pahempia sosiaalisia ongelmia niiden keskittyessä vain tietyille alueille.

Nyt on pakko ottaa järki käteen ja yrittää nähdä tämän kaupungin kaikki mahdollisuudet. Turun pitää pystyä vastaamaan kysyntään, mutta toisaalta pyrkiä jo kaavoilla ohjaamaan kaupunkirakentamista. Poikkeusluvat eivät ole tapa, jolla kaupunkia rakennetaan. Kaupunkia ei myöskään kehitetä pelkästään pitämällä käsijarrua päällä. Jotain tarttis tehrä, olkoot tässä hyvä alku.

Kansanäänestyksestä

Eilen oli taas valtuustoryhmämme kokous. Tällä kertaa aiheena oli toriparkista vaadittu kansanäänestys. Harmillisesti olimme ensin lyöneet lukkoon ryhmän kannan toriparkista ja vasta sen jälkeen aloitimme keskustelun kansanäänestyksestä. Noh, nyt mentiin näin.


Keskustelu oli vilkasta ja tällä kertaa myös äänestettiin. Me kansanäänestyksen puolesta äänestäneet jäimme valitettavasti vain vähemmistöksi. Pidän kuitenkin siitä, että tällä kertaa asiasta äänestettiin ja ryhmäpäätös syntyi demokraattisesti äänestämällä. Tämän kanssa taas eletään ja pyritään siihen, että kuntalaiset olisivat tyytyväisiä edustukselliseen demokratiaan. Toivottavasti kansanäänestyksestä säästyvät rahat suunnataan nyt kuntalaisten palveluihin eikä ainakaan uusiin konsulttipalveluihin vaikkapa toriparkin vaikutuksista.


Alan tässä jo toivoa, että pääsisimme muihin puuhiin tässä kaupungissa. Olemme taantumassa, tilanteessa, jossa jokaisen kaupungin työntekijän työsuhde on vaarassa ja palveluiden saatavuus kortilla. Nyt pitäisi alkaa keskittyä näihin pulmiin. Toki toriparkki on iso kysymys turkulaisille, sitä en kiistä, mutta pian hukumme myös muihin kysymyksiin. Kuinka saamme hoidettua lastentarhat, koulut ja terveyspalvelut kuntalaisia lähellä ja kaikkien saatavilla?


Yksi keino taantumasta selviytymiseen on investointi ja työllisyyden tukeminen. Toriparkkia en näe tässä keinona, sillä toriparkin työllistävä vaikutus alkaa toteutua vasta kolmen neljän vuoden päästä. Toivon todella, että siihen mennessä olemme taas paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Siinä vaiheessa seisomme vain keskellä kaupunkia olevan montun reunalla vakuuttamassa äänestäjiä kunnallisvaalien kynnyksellä, että kyllä tästä hyvä tulee...

torstaina, tammikuuta 29, 2009

Toriparkki

Valtuustoryhmän työ lähti hyvin käyntiin reilu viikko sitten sunnuntaina, kun ryhmämme kokoontui varsinaisesti ensimmäisen kerran linjaamaan valtuustokauden haasteita. Aiheena oli kiistelty keskustan kaava eli tuttavallisemmin toriparkki. Kokouksen jälkeen annettiin tiedote, jonka mukaan SDP:n valtuustoryhmä asettuu kannattamaan toriparkkia. Tiedotteessa kerrottiin, ettei asiasta äänestetty, mutta ei suinkaan sanottu, että ryhmä olisi ollut yksimielinen.

Mitä kokouksessa sitten tapahtui?

Paikalla oli 15:stä valtuutetusta 14 ja se oli kutsuttu kokoon nopealla aikataululla. Kokouksen aluksi apulaiskaupunginjohtaja Virtanen esitteli kaavaa, jonka jälkeen käytiin avoin keskustelu. Keskustelun aikana toivottiin jokaisen valtuutetun esittävän kantansa. Itse ilmoitin edelleen vastustavani toriparkkia, mutta kierros osoitti, että olin jäämässä yksin mielipiteineni. Virpa Puisto oli lähettänyt etukäteen ryhmälle tiedotteen, että hän vastustaa myös edelleen toriparkin hyväksymistä.

Keskustelun jälkeen yksi valtuutettu toisensa jälkeen joko vaikeni tai oli valmis myöntymään laajemmalle keskustan kehittämisohjelmalle, jonka yhtenä osana on toriparkin rakentaminen. Ilkka Kantola ilmoitti selvästi olevansa nyt rakentamisen takana. Muut, aiemmin kielteisen kannan asialle antaneet taipuivat tuohon laajempaan kehittämiseen. Osa valtuutetuista ei saanut sanottua kantaansa lainkaan. Itse jätin eriävän mielipiteeni pöytäkirjaan, mutta sen jäädessä ainoaksi poissaolevan Virpan lisäksi, ei äänestystä käyty.

Tämän jälkeen ehdotin ns. vapaiden käsien menettelyä, josta oltiin keskusteltu vielä edellisessä valtuustoryhmässä. Nyt asiaa ei voitu enää edes harkita.

Olin kokouksen jälkeen tyrmistynyt ja pettynyt. Tällaistako tämä tulee nyt olemaan? En tiedä, että mikä oli takit saanut kääntymään, mutta paljon oli vuoria näkyvissä. Erityisesti tämä hämmästyttää siksi, että ei-puoli olisi voittanut jos kaikki vaalitoreilla vastustaneet olisivat jättäneet takit päälleen ja epäröivät olisivat saaneet suunsa auki.

Mitä tapahtui teille kuudelle valtuutetulle, jotka aiemmin vastustitte toriparkkia? Miksemme kaataneet hanketta, jota joko vastustettiin tai suuresti kyseenalaistettiin? Jaettiinko tässä kokouksessa jotain sellaista uutta faktaa, joka muutti kantanne?

Miten voi olla, että x kautta valtuustossa istuneet eivät seiso mielipiteidensä takana, varsinkin, kun se kanta olisi suoraselkäisinä voittanut? Miten voi olla, että vain pitkän linjan entinen kansanedustaja ja ryhmän äänikuningatar sekä uusi ja ryhmän nuorin valtuutettu sanoivat kantansa ääneen?

Pidän ryhmäpäätöksiä hyvänä tapana edistää asioita ja saada todellista voimaa ajettavien asioiden taakse. Sellaista ryhmäpäätöstä en silti ymmärrä, joka on tehty vastoin useimpien kantaa, kun ei seistä ryhmässä oman mielipiteensä takana, myöhemmin mediassa kylläkin. Toki päätös oli myönteinen, kun kukaan ei sitä lisäkseni kokouksessa vastustanut. Tämän ymmärrän ja tämän kanssa jokainen joutuu yönsä nukkumaan.

Enpä olisi uskonut, että joudun jo ensimmäisen ryhmäkokouksen jälkeen pohtimaan, että onko ryhmän vai äänestäjieni luottamus tärkeämpää. Toivon, että valtuustokausi jatkuu suoremmin selin, neljä vuotta kumarassa on pitkä aika...

Kohti avoimuutta

Turkulaista ylipäänsä ja turkulaista sosialidemokraattista päätöksentekoa pitää saada avoimemmaksi. Kunnallispolitiikka vaikuttaa usein taustatietojen puuttuessa kaukaiselta herrojen ja narrien vallanhimoiselta taistelulta, eikä suinkaan yhteisten asioiden edistämiseltä.

Kaikki kunnallispolitiikkaan lähteneet ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat mukana edistääkseen turkulaisten asioita. Kukaan meistä ei tee tätä ilkeyttään ja toivon, että harva vallanhimostakaan.

Itse tulen tekemään sosialidemokraattista politiikkaa ja yritän olla herkkänä kuntalaisten mielipiteille. Tuuliviirinä en voi toimia ja paljon joutunen tekemään ikäviäkin päätöksiä näin taantuman portailla, mutta yritän kuitenkin aina nähdä kokonaistilanteen ja toimia siten, että rakas kotikaupunkini pystyisi edelleen turvaamaan asukkaidensa palvelut ja olemaan tasapuolinen kaikille.

Ikäviä päätöksiä tulee, mutta ehkä pystyn tämän blogin kautta hieman avaamaan niitä ja niiden perusteita. Aina ei voi voittaa, mutta parhaani lupaan yrittää ja kettuillakseni en tätä tee, vaikka moni tuntuu niin kunnallispoliitikot näkevänkin.

Toivon myös turkulaisten ottavan minuun yhteyttä, sillä asioiden paljouden takia kaikki asiat eivät aivan koko mittakaavassaan pelkkien esityslistojen avulla aukea ja joskus saattaa mennä jokin näkökulma tämän takia ohi. Ihmisiä tässä kuitenkin ollaan ja tätä tehdään muiden toimien ohessa, tällä hetkellä muut toimet pyörivät itsellä pienen vauvan ympärillä, joten sähköposti on parhain tapa saada kiinni. Toki yritän puhelimeenkin vastata.

Toivottavasti tästä blogista on edelleen iloa ja hyötyä edes jollekin. Ainakin itselleni päiväkirjatyyppisesti.

perjantaina, tammikuuta 23, 2009

Vuosi 2008

Onpa taasen hetki vierähtänyt. Ajattelin aloittaa kertomalla uusista poliittisista kuulumisista, mutta totesin, että vuoden 2008 tilinpäätös on tehtävä ennen uusia kujeita. Blogipäivittäminen on viime aikoina ollut kovin mitäänsanomatonta eli täysin jäissä, sillä loppuvuonna elämäni mullistui ja tuo mullistus on vaikuttanut myös tähän hommaan. Mutta siis vuosi 2008

- lähti liikkeelle Venezuelassa. Tai oikeastaan lentokoneessa matkalla sinne. Aurinko paistoi, oli lämmin, seura oli loistavaa ja mieli oli rentoutunut takaisin tullessa. Loma oli siis kaikin puolin erittäin onnistunut.

Helmikuussa täytin sitten pyöreitä vuosia. Mittariin kolahti 30. Huh. Ikäkriisi karkotettiin bileissä maaliskuun alussa. Kaikki näytti kummalta, mutta kivaa oli.

Pääsiäisenä lähdettiin reissun päälle. Kööpenhaminassa oli kylmä, mutta muuten kaupunki jätti lähtemättömän vaikutuksen. Sinne pitää palata uudelleen. Onneksi se on kovin helppoa suoraan Turun kentältä.

Kööpenhaminasta tultuamme elämä alkoi mullistua. Meille olisi tulossa uutta eloa perheeseen. Jälleen kerran huh. Laskin saavani kuitenkin kunnallisvaalit alta pois. Kunnon politiikko, hoitaa perheenlisäyksetkin niin, etteivät häiritse vaaleja ja luottamustoimia. Onhan kauden vaihto hiljaisempaa aikaa...

Vapun alla käväisin Pietarissa työmatkalla. Aina yhtä ihana kaupunki, vaikka tällä kertaa yksin reissasinkin. Tai olihan minulla "Aimo" matkassa.

Toukokuun lopulla kävin Tartossa ja Vorussa edustamassa Turkua. Erittäin hyvin suunniteltu matka todella kannatti. Ainoa heikko lenkki oli ruokailu. Kasvisruokavalio ei ole jostain kumman syystä lyönyt läpi eteläisessä Virossa...

Ja heinäkuussa taas käytiin Espanjassa. Matkaseura oli jälleen mitä parhain, aurinkoa ja lämpöä riitti. Suuria yllätyksiä matka ei kuitenkaan mukanaan tuonut.

Syksy menikin sitten työhommia kokoon kasatessa ja valmistautuessa niin pikkuisen syntymään kuin kunnallisvaaleihin.

Ikäviäkin vuoden aikana sattui, sillä pari viikkoa ennen kunnallisvaaleja kuoli mummini. Hän ei ehtinyt nähdä uutta tulokasta. Veikkasi kyllä tyttöä kun kaikki muut odottivat poikaa.

Kunnallisvaaleissa saavutin henkilökohtaisen tavoitteeni, vaikka äänimäärä pieneksi jäinkin ja puolueen tulos oli suuri pettymys. Minut valittiin Turun kaupunginvaltuutetuksi 319 äänellä ja olin oman ryhmäni nuorin valtuutettu.

Marraskuun lopussa sitten tapahtuikin tähän astisen elämäni suurin juttu. Pieni prinsessa syntyi tuuhea tukka päässä sekoittaen niin vanhempiensa kuin koiraveljensäkin maailmanjärjestyksen. Muut toimet ja muu elämä sai hetkeksi väistyä ja oli aika keskittyä vain tuohon ihanuuteen.

Joulukuussa Turun sosialidemokraatit valitsivat minut kunnallisjärjestön edustajistossa edustajaksi kaupunginhallitukseen. Tämä valinta sinetöitiin tämän viikon maanantaina Turun kaupunginvaltuustossa. Olen nyt siis valtuustoryhmämme ja Turun kaupunginhallituksen kuopus, vaikken ihan eilisen teeren tyttöjä olekaan.

Vuosi 2008 oli ihmeellinen ja jää varmasti mieleen. Nyt on kuitenkin aika jo siirtyä vuoteen 2009.

Pyrin kertomaan tässä blogissa kunnallispolitiikan ihmeellisistä kiemuroista, avaamaan tehtyjä päätöksiä ja kuvailemaan politiikan teon tunnelmia. Toivottavasti onnistun tässä, vaikka välillä tuntuu, että kotona ollessani kaikki aika menee tutinmetsästykseen ja jokelteluun, eikä koneelle ehdi keskittyä.