sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Syksyä päin

No niin, sain vähän päivitettyä taas tätä blogia. Ja päätin hieman muuttaa tuota ulkomuotoakin, vaihtelu virkistäköön tänne kirjoitteluakin...

Laitoin tuohon riviin kaikki kesän aikana kirjoittamani mielipidekirjoitukset. Eipä niitä paljon ole ollut, mutta en nyt sentään ihan toimettomana ole ollut, vaikka kesän melko lailla olen lomailulle pyhittänytkin.

Nyt on kuitenkin syksyn ensimmäinen valuvakin eli valtuustoryhmän työvaliokunta jo ollut ja toinen on tiedossa tänään, joten pakko kai se on uskoa, että kesä on ohi. Blääh.

Ja kunnallisvaalitkin lähestyvät yllättävän nopeaa. Huh hu. Työt pitävät kiireisenä, mutta jotain pitäisi kehittää myös sen eteen, että valtuustopaikka saavutettaisiin. Kova homma. Onneksi jään lomalle paria viikkoa ennen vaaleja niin ehdin vähän paremmin panostaa.

Tosin silloin saattaa jo olla tuo vaalityö aika tuskaista, varsinkin jos tämä keskivartalo jatkaa paisumista tähän tahtiin. Onneksi tuon turvotuksen pitäisi laskea reilusti tuossa marraskuun loppupuolella, jolloin sitten alkavatkin ihan uudet haasteet meidän perheessä.

Siis syksyä päin!

Kesä kaikilla – onni hevosvoimilla

Olimme viettämässä helteistä kesäpäivää Ispoisten rannalla, joka on oivallinen henkireikä kaikille kesäkaupunkilaisille. Valitettavasti kaikki vain eivät tajua kunnioittaa toisten halua kauniin kesäpäivän viettoon, niiden, joilla ei ole mahdollisuutta paeta kaupungin kuumuutta ja iloita saaristosta kauempana kaupungista.

Itse vuokrasimme rannalta kanootit ajatuksissamme viettää tunti veden aalloilla liikuntahetkestä nauttien. Omat taitomme ja voimamme eivät riitä kuin tuohon tunnin ponnistukseen ja kovin pitkälle emme Pitkäsalmea päässeetkään.

Kivahan siinä oli lillua, valitettavasti välillä vain tuntui, että henkensä kaupalla. Suuret moottoriveneet vähät piittasivat vallitsevasta nopeusrajoituksesta, aiheuttamistaan aalloista tai siitä tosiseikasta, että ajaessaan tietyllä nopeudella ei heillä ole pienintäkään mahdollisuutta nähdä keulan yli eteensä mahdollisesti ajautuvia melojia tai uimareita.

Pitkäsalmen kapein pätkä ei ole kovin pitkä, ja saaristoa riittää Turun ympärillä yllin kyllin. Toivoisin, että moottoriveneiden omistajat kunnioittaisivat tätä pientä virkistysaluetta ja esittelisivät hevosvoimiaan jossain muualla, hieman väljemmillä vesillä.

Kirjoitus julkaistu hieman muokattuna Turun sanomissa 2.8.2008

Into piukassa – ja vaarassa

Tässä omakohtainen kertomus, jonka lähetin johonkin paikallislehteen mielipidekirjoituksena julkaistavaksi. Tekstiä ei kuitenkaan ole koskaan julkaistu, joten laitan sen tänne. Täällä ainakin saa julkaista kaikkea, ja vain minä itse valvon sisältöä.

Näin kesäkuumalla pitää kiinnittää erityistä huomiota koiran jaksamiseen, eivätkä pitkät kävelylenkit helteessä ole mahdollisia ja koiralle pitää kehittää muuta aktiviteettia.

Itse päätin virkistää koiramme päivää viemällä sen uimaan Ruissaloon koirien uimapaikalle, ainoalle laatuaan Turussa. Varustauduin myös itse nauttimaan uimisesta ja vedessä touhuamisesta koiran kanssa.

Perillä huomasin, että paikka oli täynnään ihmisten jättämiä roskia ”hesepapereista” viinapulloihin, lasinsiruja en onnekseni havainnut. Lisäksi ranta oli pahasti levittynyt ja pohja mahdoton paljaille varpaille, saatikka innokkaille tassuille. Päästin kuitenkin koirani kastautumaan, jotta emme olisi tehnyt turhaa reissua ja kauhulla katselin sen liukastelua rantakivissä.

Uinnin päätteeksi annoin koiran myös haistella ympäristöä ja ennen kuin huomasinkaan oli se myös löytänyt ihmisen ulostetta. Terrierimäiseen tapaansa koiramme maastoutui löytämäänsä kasaan, jonka jälkeen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä veteen yhdessä sen kanssa ja yrittää huuhtoa suurimmat naamiot pois koiran niskasta.

Miten voi olla, että koiraveroni maksavana turkulaisena ainoa paikka, jossa voin ”laillisesti” koiraani uittaa on niin kelvottomassa kunnossa? Itse en käytä koirapuistoja ja kerään koirani jätteet, joten maksamallani haittaverolla, kuten koiraveroa voi kutsua, toivoisin saavani koiralleni edes säädyllisen uimapaikan kesähelteille.

Piia Elo ja Into

Bussilla tulevaisuuteen

Antero Hirvonen teki erittäin hyvän huomion Turun Sanomissa 29.6. Bussilippujen hinnat eivät enää kannusta julkisen liikenteen käyttöön. Turkulaiset eläköityvät ja omalla autolla liikkuminen ei enää ole taloudellisesti (tai terveydellisesti) mahdollista, mutta lippujen hinnat vain jatkavat nousuaan. Nyt jos koskaan pitäisi nähdä tulevaisuuteen, panostaa niin ympäristön kuin väestön kannalta kestäviin ratkaisuihin.

Turkulaiset jäävät eläkkeelle tiuhemmin kuin koskaan, väestö vanhenee, ja valitettavasti ikääntyminen tuo tullessaan erilaisia lieveilmiöitä, kuten näkö- ja reaktiokyvyn heikkenemistä. Nämä taasen vaikuttavat ajokykyyn, ja ainakin joillain myös ajohaluun. Tällöin kaupungin tulee pystyä tarjoamaan tehokasta, edullista ja toimivaa joukkoliikennettä, jolla pidetään kaikki kaupunkilaiset mukana menossa.

Tällä hetkellä saattaa vaikuttaa siltä, että yksityisautoilu on lisääntymään päin ja yhä useampi kokee kansalaisvelvollisuudekseen körötellä yksinään muutaman kilometrin matkoja. Bensan hinta kuitenkin nousee koko ajan, talous osoittaa jo taantumisen merkkejä ja väestö siirtyy, osin lääkärintodistuksella, yksityisautoista linja-autoihin. Nämä pitäisi ottaa kaupungissakin huomioon ja alkaa tosissaan panostamaan keskustan ja koko kaupungin elinvoimaisuuteen lisäämällä ja joustavoittamalla julkista liikennettä niin busseilla kuin todellisella tulevaisuuden panostuksella eli pikaraitiotiellä.

Joukkoliikenteellä ei vastata vain Turussa asuvien opiskelijoiden tarpeisiin vaan myös vanhenevan väestön sekä tietenkin ympäristön ja tulevaisuuden tarpeisiin. Tänään tehdään huomisen ratkaisuja, ratkaisuja, jotka kestävät seuraavatkin sukupolvet, viisivuotissuunnitelmat kuuluvat historiaan.

Kirjoitus julkaistu muokattuna Turun Sanomissa 27.7.2008