maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Kiitos!

Kiitän äänestäjiäni ja tukijoitani! Autoitte minua saamaan Eloa valtuustoon seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Pyrin olemaan luottamuksenne arvoinen ja kuulen mielelläni kehittämisehdotuksia ja kommentteja tästä ihanasta kotikaupungistamme.

Minuun voi ottaa aina yhteyttä, on kyse sitten yksittäisen päätöksen yksityiskohdasta tai muuten puuttesta kotikaupungissamme. Koskaan asia ei ole liian pieni. Olen nyt jo oppinut, että kaikesta ei voi kaikkea tietää, eikä kaikkia näkökulmia ehdi millään ottaa selville. Siihen tarvitsen kaupunkilaisia, niitä, jotka asiat tuntevat, Sinua. En halunnut valtuustoon itsekkyydestä, julkisuuden tai glorian takia vaan halusta parantaa turkulaisten elämää.

Ollaan yhteydessä ja ponnistellaan paremman Turun puolesta! Parhaiten yhteyden saa laittamalla sähköpostia osoitteeseen piia.elo@turku.fi tai vaikka vetämällä hihasta kadulla.

lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Budjetti

No niin, nyt lienee sopiva aika julkaista budjetti, sillä kaikki menot pitäisi viimeistään nyt olla tiedossa. Samoin uskon, että tuloja tuskin enää mistään tulee. Minulla ei ole tässä varsinaista kirjanpitoa, joten summat ovat suuntaa antavia.

Olen siirtänyt jo jonkin aikaa syrjään luottamustoimista saamiani palkkioita noin 1700 euroa, jotka kuluvat tämän kampanjan aikana. Lisäksi puolueosastoni tukee työtäni 350 eurolla. Muuta tukea en ole saanut. Näin ollen käytettävissä oleva raha on noin 2000 euroa. Hieman tämä budjetti on ylittynyt, rahaa on mennyt karkeasti arvioiden noin 2200 euroa. Maksan tuon vielä omasta pussistani, joten yhteensä olen rahaa laittanut itse noin 1900 euroa.

Tällä rahalla olen saanut:
- muutaman pienen huomiovärimainoksen Turun Sanomiin
- yhden mainoksen Treffiin
- mainoksen Mobile -lehdykkään yhdessä toisen ehdokkaan kanssa
- linkin Turun Sanomien vaalikoneeseen (sekin on maksullinen, rahastusta)
- yhteismainoksen City -lehteen
- yhden pienen mainoksen Turkulaiseen
- esitteitä jaettavaksi

Rusinat ovat menneet perheemme talouskassasta ja rusinapussit tarroineen ovat jäämiä eduskuntavaaleista.

Lisäksi olen päässyt mukaan pariin yhteismainokseen, joista minun ei ole tarvinnut itse maksaa.

Tässähän tämä lienee. Näillä on menty ja mennään huomiseen vaali-iltaan. Ilmeisesti eri ehdokkaat saavat rahallaan eri määrän mainostilaa, jos on Turun Sanomissa julkaistuihin budjetteihin uskomista, mutta tuossa lueteltuna omani. Paljon en ole pystynyt mainostamaan, mutta toivottavasti riittävästi saamaan Eloa valtuustoon.

Muista käydä äänestämässä!

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Todella kestävä Turku

Tässä kirjoitus, joka on julkaistu Turun Sanomissa 15.10.08:

Lukiessani aamun (9.10.) lehteä oikein hävetti olla turkulainen ja kaiken lisäksi turkulainen kunnallinen päättäjä. Miten voi olla mahdollista, että samaan aikaan, kun mietitään jätteiden loppusijoituspaikaksi jopa Tukholmaa, tekee kunnallinen virkamies päätöksen kestovaippojen kieltämisestä päiväkodeissa? Nuoria lapsiperheitä Turku tarvitsee kipeästi, mutta ilmeisesti ei ekologisesti ajattelevia ja pienituloisia perheitä, jotka haluavat säästää joko ympäristöään tai kukkarojaan ja käyttävät kestovaippoja.

Olen itse kohta aloittamassa kestovaippailu-uran ja olin silti ajatellut palaavani työelämään ennen kuin lapsi on täysin kuiva. Raili Kosken päätös kieltää kestovaipat pistävät kyllä miettimään kahdesti. Olenko valmis oman työurani takia kasvattamaan ekologista jalanjälkeä jälkikasvuni päivittäisillä kertakäyttövaipoilla?

Kysymykset hygieenisyydestä ja säilytyksestä ovat tietämättömyyttä. Kestovaippoja pystytään säilyttämään aivan yhtä hygieenisesti kuin kertakäyttövaippojakin, eikä siihen jääkaappeja tarvita! Pieni panostus päiväkotien säilytysastioihin ja kannustus kestovaippailuun maksaa itsensä takaisin pienenevinä jätekuormina ja vähenevinä päästöinä. Ei tuhota Turun mainetta kannustamalla kertakulutukseen!

Piia Elo
Pian kestovaippaileva äiti

sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008

Sivut auki

Nyt on vihdoin aukaistu kunnallisvaalisivuni. Sivut löytyvät osoitteesta www. piiaelo.net Käy tutustumassa minuun ja ajatuksiini myös niiden kautta.

Toivottavasti 26.10. äänestyslippuusi piirtyy numerot 398!

Joukkoliikenteen panostukset

Edellinen hallitus aloitti valmistelutyön suurten kaupunkien joukkoliikennetuesta ja sen pitikin alun perin olla noin 25 miljoonaa euroa. Budjettiriiheen tämä tuki pääsi vasta tämän hallituksen aikana, ja hienoa, että vihdoin pääsi. Harmi vain, että summa oli tippunut viidennekseen eli 5 miljoonaan euroon, josta laskennallisesti Turun osuus lienee noin 700 000 euroa, joka on noin 2 prosenttia kaupungin joukkoliikenteen budjetista.

Tämä tuki olisi hienoa suunnata lippujen hintoihin tai palvelutason ylläpitoon. Vuoden alussa hallituksen veroratkaisujen takia dieselin hinta nousi noin 10 senttiä litralta, ja tältä veronkorotukselta ei säästetty myöskään joukkoliikennettä. On vähintäänkin sarkastista, että kun joukkoliikenteen kustannukset ovat nousseet vuoden aikana noin 11 prosenttia, lupaa valtio tukea suuria kuntia kahdella prosentilla. Nähtäväksi jää, saadaanko tuki käyttää lippujen hintoihin ja palvelutasoon, vai pitääkö kehittää uutta toimintaa, joka jää myöhemmin kunnan maksettavaksi.

Jos valtio haluaisi tosissaan miettiä keinoja joukkoliikenteen lisäämiseksi ja kuntien kannustamiseksi, kannattaisi miettiä vaikka bussilippujen vapauttamista arvonlisäverosta. Sillä ei haettaisi vain gloriaa vaan todellista vaikutusta joukkoliikenteen ahdinkoon. Joukkoliikenne on tasa-arvoistavaa, tulevaisuuden huomioon ottavaa ja ympäristöystävällistä palvelua, johon pitäisi tosissaan panostaa.

Piia Elo
Bussaileva turkulainen

Julkaistu Aamusetissa 24.9.08

sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Syksyä päin

No niin, sain vähän päivitettyä taas tätä blogia. Ja päätin hieman muuttaa tuota ulkomuotoakin, vaihtelu virkistäköön tänne kirjoitteluakin...

Laitoin tuohon riviin kaikki kesän aikana kirjoittamani mielipidekirjoitukset. Eipä niitä paljon ole ollut, mutta en nyt sentään ihan toimettomana ole ollut, vaikka kesän melko lailla olen lomailulle pyhittänytkin.

Nyt on kuitenkin syksyn ensimmäinen valuvakin eli valtuustoryhmän työvaliokunta jo ollut ja toinen on tiedossa tänään, joten pakko kai se on uskoa, että kesä on ohi. Blääh.

Ja kunnallisvaalitkin lähestyvät yllättävän nopeaa. Huh hu. Työt pitävät kiireisenä, mutta jotain pitäisi kehittää myös sen eteen, että valtuustopaikka saavutettaisiin. Kova homma. Onneksi jään lomalle paria viikkoa ennen vaaleja niin ehdin vähän paremmin panostaa.

Tosin silloin saattaa jo olla tuo vaalityö aika tuskaista, varsinkin jos tämä keskivartalo jatkaa paisumista tähän tahtiin. Onneksi tuon turvotuksen pitäisi laskea reilusti tuossa marraskuun loppupuolella, jolloin sitten alkavatkin ihan uudet haasteet meidän perheessä.

Siis syksyä päin!

Kesä kaikilla – onni hevosvoimilla

Olimme viettämässä helteistä kesäpäivää Ispoisten rannalla, joka on oivallinen henkireikä kaikille kesäkaupunkilaisille. Valitettavasti kaikki vain eivät tajua kunnioittaa toisten halua kauniin kesäpäivän viettoon, niiden, joilla ei ole mahdollisuutta paeta kaupungin kuumuutta ja iloita saaristosta kauempana kaupungista.

Itse vuokrasimme rannalta kanootit ajatuksissamme viettää tunti veden aalloilla liikuntahetkestä nauttien. Omat taitomme ja voimamme eivät riitä kuin tuohon tunnin ponnistukseen ja kovin pitkälle emme Pitkäsalmea päässeetkään.

Kivahan siinä oli lillua, valitettavasti välillä vain tuntui, että henkensä kaupalla. Suuret moottoriveneet vähät piittasivat vallitsevasta nopeusrajoituksesta, aiheuttamistaan aalloista tai siitä tosiseikasta, että ajaessaan tietyllä nopeudella ei heillä ole pienintäkään mahdollisuutta nähdä keulan yli eteensä mahdollisesti ajautuvia melojia tai uimareita.

Pitkäsalmen kapein pätkä ei ole kovin pitkä, ja saaristoa riittää Turun ympärillä yllin kyllin. Toivoisin, että moottoriveneiden omistajat kunnioittaisivat tätä pientä virkistysaluetta ja esittelisivät hevosvoimiaan jossain muualla, hieman väljemmillä vesillä.

Kirjoitus julkaistu hieman muokattuna Turun sanomissa 2.8.2008

Into piukassa – ja vaarassa

Tässä omakohtainen kertomus, jonka lähetin johonkin paikallislehteen mielipidekirjoituksena julkaistavaksi. Tekstiä ei kuitenkaan ole koskaan julkaistu, joten laitan sen tänne. Täällä ainakin saa julkaista kaikkea, ja vain minä itse valvon sisältöä.

Näin kesäkuumalla pitää kiinnittää erityistä huomiota koiran jaksamiseen, eivätkä pitkät kävelylenkit helteessä ole mahdollisia ja koiralle pitää kehittää muuta aktiviteettia.

Itse päätin virkistää koiramme päivää viemällä sen uimaan Ruissaloon koirien uimapaikalle, ainoalle laatuaan Turussa. Varustauduin myös itse nauttimaan uimisesta ja vedessä touhuamisesta koiran kanssa.

Perillä huomasin, että paikka oli täynnään ihmisten jättämiä roskia ”hesepapereista” viinapulloihin, lasinsiruja en onnekseni havainnut. Lisäksi ranta oli pahasti levittynyt ja pohja mahdoton paljaille varpaille, saatikka innokkaille tassuille. Päästin kuitenkin koirani kastautumaan, jotta emme olisi tehnyt turhaa reissua ja kauhulla katselin sen liukastelua rantakivissä.

Uinnin päätteeksi annoin koiran myös haistella ympäristöä ja ennen kuin huomasinkaan oli se myös löytänyt ihmisen ulostetta. Terrierimäiseen tapaansa koiramme maastoutui löytämäänsä kasaan, jonka jälkeen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä veteen yhdessä sen kanssa ja yrittää huuhtoa suurimmat naamiot pois koiran niskasta.

Miten voi olla, että koiraveroni maksavana turkulaisena ainoa paikka, jossa voin ”laillisesti” koiraani uittaa on niin kelvottomassa kunnossa? Itse en käytä koirapuistoja ja kerään koirani jätteet, joten maksamallani haittaverolla, kuten koiraveroa voi kutsua, toivoisin saavani koiralleni edes säädyllisen uimapaikan kesähelteille.

Piia Elo ja Into

Bussilla tulevaisuuteen

Antero Hirvonen teki erittäin hyvän huomion Turun Sanomissa 29.6. Bussilippujen hinnat eivät enää kannusta julkisen liikenteen käyttöön. Turkulaiset eläköityvät ja omalla autolla liikkuminen ei enää ole taloudellisesti (tai terveydellisesti) mahdollista, mutta lippujen hinnat vain jatkavat nousuaan. Nyt jos koskaan pitäisi nähdä tulevaisuuteen, panostaa niin ympäristön kuin väestön kannalta kestäviin ratkaisuihin.

Turkulaiset jäävät eläkkeelle tiuhemmin kuin koskaan, väestö vanhenee, ja valitettavasti ikääntyminen tuo tullessaan erilaisia lieveilmiöitä, kuten näkö- ja reaktiokyvyn heikkenemistä. Nämä taasen vaikuttavat ajokykyyn, ja ainakin joillain myös ajohaluun. Tällöin kaupungin tulee pystyä tarjoamaan tehokasta, edullista ja toimivaa joukkoliikennettä, jolla pidetään kaikki kaupunkilaiset mukana menossa.

Tällä hetkellä saattaa vaikuttaa siltä, että yksityisautoilu on lisääntymään päin ja yhä useampi kokee kansalaisvelvollisuudekseen körötellä yksinään muutaman kilometrin matkoja. Bensan hinta kuitenkin nousee koko ajan, talous osoittaa jo taantumisen merkkejä ja väestö siirtyy, osin lääkärintodistuksella, yksityisautoista linja-autoihin. Nämä pitäisi ottaa kaupungissakin huomioon ja alkaa tosissaan panostamaan keskustan ja koko kaupungin elinvoimaisuuteen lisäämällä ja joustavoittamalla julkista liikennettä niin busseilla kuin todellisella tulevaisuuden panostuksella eli pikaraitiotiellä.

Joukkoliikenteellä ei vastata vain Turussa asuvien opiskelijoiden tarpeisiin vaan myös vanhenevan väestön sekä tietenkin ympäristön ja tulevaisuuden tarpeisiin. Tänään tehdään huomisen ratkaisuja, ratkaisuja, jotka kestävät seuraavatkin sukupolvet, viisivuotissuunnitelmat kuuluvat historiaan.

Kirjoitus julkaistu muokattuna Turun Sanomissa 27.7.2008

maanantaina, kesäkuuta 02, 2008

Kesää odotellessa

No niin. Paljon on jälleen vettä virrannut Aurajoessa, ja kesäkin on siinä ohessa päässyt yllättämään.

Tärkeitäkin asioita on tapahtunut. Ensinnäkin, pärjäsin mielestäni erittäin hyvin puolueen jäsenäänestyksessä. Pääsin sijalle kymmenen kunnallisvaaliehdokkaista äänestettäessä. Sinänsä meni kivasti, että olin ensimmäinen ei-kansanedustaja, ei-puolueaktiivi ja ei-valtuutettu. Nyt pitäisi vain potkaista kampanjasuunnittelu käyntiin. Vielä olen ollut hieman jäässä. No, kesäpiknikillä lienee hyvä hetki suunnitella suuria.

Siitä olen kuitenkin varma, että haluan edelleen tehdä kovasti töitä tämän ihanan kaupungin eteen. Toivottavasti saan sille työlle tukea. Tänään kävelin työpaikalta Vanhalta Suurtorilta gerberameren ohi Aurajoen rantaa auringonpaisteessa, enkä olisi voinut olla ylpeämpi turkulainen. Suuria ideoita ja toisaalta kohtuullisuutta tarvitaan, jotta kaupungista voi olla ylpeä vastakin.

Kevät on mennyt kiireesti töissä. Olen tehnyt kulttuurityötä ja yllättänyt itsenikin löytämällä kulttuuri-intoilijan sisältäni. Luulin aina olevani enemmän arjen käytännöllisyyteen panostava, jolle mielihyvää tuottivat eläinten kanssa touhuaminen ja vaikka massatuotetut elokuvat. Työni kautta olen kuitenkin innostunut muustakin.

Jätin viikonloppuna töitten puolesta hakemuksen 2011-säätiölle. Suuret ideat saivat siivet ja nyt toivotaan, että noiden siipien kasvattamiseen saadaan hieman taloudellistakin tukea. Saas nähdä. Kevään aikana olen ollut järjestämässä ja suunnittelemassa muitakin kulttuuritapahtumia ja nauttinut täysillä. Näin sitä ihminen muuttuu ja innostuu uusista asioista.

Olen tässä ollut kevään mittaan suunnittelemassa myös muita kulttuuriasioita Turkuun eli musiikki- ja kongressitaloa. Siitä lienee riittävästi jo kirjoiteltukin. Suunnitellaan, toimitaan työryhmänä, päätetään ja ei päätetä. No, tiedotusvälineet ovat ihmeellinen asia ja tiedottaminen ei vain tunnu kaikilta sujuvan. Kuka siis teki mitä ja päätti mistä? En palaa tähän enempää, riittävästi siitä löytynee Turun Sanomien arkistoista.

Myös muita suuria asioita on tänä keväänä tapahtunut, mutta niihin palattaneen tarkemmin syksymmällä. Elämä tuo mukanaan yllätyksiä.

perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

Maalaisjärkeä ja asiantuntijuutta

Pääministeri Vanhasen tappio käräjäoikeudessa kirvoitti mielenkiintoisen keskustelun lautamiesten tarpeellisuudesta. Asia voidaan nähdä niin keskusteluna pelkästä oikeusjärjestelmän toimivuudesta, mutta toki siinä on piirteitä myös ns. maalaisjärjen ja opitun tiedon vastakkainasettelusta.

Istunnon jälkeiset kommentit vain saivat miettimään moraalitajun ja yleisen oikeudenmukaisuuden tajun rajoitteita. Jos ilman asianmukaista koulutusta ei voi olla tajua oikeasta ja väärästä, voiko ilman koulutusta demokraattisesti valitut luottamushenkilöt ylipäänsä tulla ”oikeaan” lopputulokseen?

Epäilemättä monissa kunnissa virkamiehistö on sitä mieltä, että poliittinen prosessi vain hidastuttaa ja vaikeuttaa asioita, eivätkä valitut luottamushenkilöt ymmärrä asioita riittävästi. Toki voi olla niin, että kaikki demokraattisesti valitut luottamushenkilöt eivät aina välttämättä paneudu riittävästi käsiteltäviin asioihin, mutta poliittisesti valitut luottamushenkilöt ovat vastuussa äänestäjilleen.

Demokraattisissa vaaleissa valitut joutuvat miettimään joka kerta päätösten vaikuttavuutta kuntalaisiin ja vastaamaan tekemistään päätöksistä neljän vuoden välein kuntalaisten edessä. Tätä eivät virkamiehet joudu tekemään ja toisaalta hyvä niin, he tuovat jatkuvuutta ja asiantuntijanäkemyksiä. Mutta voidaanko pelkillä asiantuntijalausunnoilla tehdä kaikkia kuntalaisia koskevia oikeudenmukaisia ja tasavertaisia päätöksiä? Onko kunnallisten palveluiden tuottamisessa tärkeintä paperiset tilastot ja kylmät faktat vai se, kuinka kuntalaiset kokevat palveluiden toimivuuden?

Kunnalliset luottamushenkilöt ovat se tukijalka, jolla turvataan kunnallisten palveluiden tasa-arvoisuus ja monipuolisuus. Kunnallisia luottamushenkilöitä ei sido vain talous tai yksikantainen näkemys asioista. Vaaleilla valitut luottamushenkilöt tuovat päätöksentekoon maalaisjärjen, tunteen ja kuntalaisten mielipiteen, hyvässä ja huonossa. Ehkä näin on myös käräjäoikeudessa?!

tiistaina, tammikuuta 15, 2008

Metaani halkeaa

Uusi vuosi tuli vietettyä lentokoneessa. Lomalento Venezuelaan oli todella täyteen pakattu, joten se 13 tuntia ei ainakaan tyhjillään ilmastonmuutosta edistänyt. Finnmatkat piti myös huolen siitä, ettei tunnelmakaan päässyt väljähtymään, lento oli seitsemän tuntia myöhässä, välilasku kesti tuplasti odotettua kauemmin, ilmastointi oli poissa päältä ja mitään tarjoilua ei ollut. Monta uutta vuottakin vietettiin aikavyöhykkeitä ylittäessä, mutta eipä kuulunut kuplajuomien poksahtelua.

No, perillä odotti juuri sitä, mitä olimme odottaneetkin = aurinkoa, merta, drinkkejä ja täydellistä lomaa. Venezuela oli kylläkin uskomattoman köyhä. Se jotenkin siltikin yllätti, vaikka siitä etukäteen olinkin tietoinen. Miten maa, joka on luonnonvaroiltaan niin rikas voi olla niin köyhä? No, eipä se ole ensimmäinen ja ainoa esimerkki varojen epätasaisesta jakautumisesta maailmassa.

Ilmastonmuutosta tuli tietenkin ajateltua siellä Atlantin yllä. Tuli taas edistettyä näitä harmaita talvia ja toisaalta kuivia kesiä. Omatunto siis kolkutteli matkalla, satunnaisesti. On kuitenkin laskettu, että lentomatkailun osuus esim. Yhdysvaltojen kaikista kasvihuonepäästöistä on "vain" 2,7%, näin ollen se ei ehkä olekaan kaikista paheista pahin.

Mielenkiintoista ilmastonmuutoksessa on, että itse asiassa lehmän pieru kiihdyttää ilmastonmuutosta huomattavasti nopeammin kuin lentokoneet. Jos maatalous tuottaa 22% ihmisen aikaan saamista kasvihuonepäästöistä ja maataloudessa karjatalouden osuus on 80 prosenttia, niin todellinen ongelma on maassa eikä ilmassa.

Olen aina rakastanut matkustamista, mutta lihaa en ole syönyt 11,5 vuoteen, joten sallinen edelleen itselleni maailmakuvan avartamista matkailulla silloin tällöin, vaikkakin tiedostan myös sen ympäristövaikutukset. Ja nyt ei siis puhuta vielä maan rappeutumisesta, eläinten huonosta kohtelusta eikä nälänhädästä ja kuivuudesta, joka vaivaa suuria osia maapalloa.

Jos teininä kasvissyönti alkoikin eläinten huonon kohtelun aiheuttamalla pahalla ololla niin tuntuu päätökseni nykyisin entistä järkevämmältä. Jos näin hyvässä lihassa ja terveenä pysyy ilman lihaa, kalaa tai kanaa, niin ei tämä voi olla kenellekään huono vaihtoehto. Ainakaan lihan syönnin vähentäminen ei pitäisi olla kenellekään mahdotonta, varsinkin jos faktat on tiedossa ja mustat joulut eivät innosta.

Jokaisessa asiassa on monta puolta, kannattaa katsoa, mitä suuhunsa laittaa...