keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Aika on suhteellista

Näin pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen tuntuu kankealta. Mutta kaikkista kankeita on, että jotenkin tulee sellainen olo, että pitää selitellä miksi on taukoa pitänyt. Ja kuka haluaa lukea perusteluja? Syynä on kuitenkin vain ja ainoastaan aika, sen kuluminen, riittämättömyys, kiire ja ikuiset kliseet kaikista hommista mitä on pitänyt tehdä ja touhuta. Ja oikeastaan on pakko myöntää, että onhan noita vapaahetkiä, on lusmuiluja ja lököilyä, ihan vaan väsymystä, huvittamattomuutta, laiskuutta. Siinähän niitä syitä. Vaikka tokihan on työkin vienyt ja jotenkin tuntuu, että noita luottamushommiakin alkaa olla ihan kivasti, puolet oikeastaan liikaakin. Mahtaako koirakaan kohta enää emäntäänsä tuntea?

Jotenkin on toisaalta ollut vapauttavaa olla vaan silloin kun siihen on ollut mahdollisuus. Katsoa salkkareita ja maata soffalla.Taidan yleisesti vaatia aivan liikaa itseltäni. Joskus voi kuitenkin vain olla. Eikö?

Ja kaikkea kivaa on tapahtunut. Tärkeimpänä ehkä niistä, että minusta on tullut täti. Tätinä on hienoa! Voi tohkata ja hiplata ja ostoksella, mutta ei tarvitse hankkia mitään vaippoja, ei herätä yöllä ja vaipatkin voi jättää muiden huoleksi. Tätinä on kivaa.

Ja sitten olen ollut ratsastamassa. Sisäreidet jomottaa ja niska meni jumiin, mutta oli hienoa istua hömpötin selässä ja mennä. Kovin lujaa en uskaltanut, mutta ohi muiden kuitenkin ;). Eläimet ovat maailman parasta antia, niiden läheisyydessä tulee väkisinkin hyvä olla, kunhan ne voivat hyvin.

Mistä päästäänkin siihen, että Pietarissakin olen päässyt käymään. Oioih. Maailman hienoin kaupunki. Ainakin minulle. Ja kevääksi suunnittelen sinne Neuvostonostalgia-matkaa. Saas nähdä miten onnistuu. Aika kiva työ mulla, saa suunnitella ja tehdä juuri sellaisia matkoja, joille itse haluaa, touhuta erilaisia projekteja sen mukaan kuin omasta itsestä tuntuu. (Toki jutun alku antanee viitteitä myös niistä ei niin kivoista puolista.)

Ja kohta on joulu ja sitten uusivuosi, joka sitten vietetäänkin lämpimämmissä ja aurinkoisemmissa tunnelmissa. Venezuela!!

Taidan jättää asiapitoisemmat kommentit toiseen tekstiin, sillä tässä ei nyt ollut päätä ei häntää. Ja täytyy myöntää, että viime aikoina on tuo Naamakirja vienyt huomiota tältä bloggailulta, niin tyhjää kuin se ehkä onkin. Mutta sieltä minut löytää, ihan omalla naamalla.

Ei kommentteja: