maanantaina, elokuuta 06, 2007

Helteen keskellä

Kesä on ehdoton lempparini, aurinko paistaa, on lämmin, ihonväri kaunistuu ja olutkin maistuu paremmalle. Palasimme juuri kunnon lomalta Espanjassa, ohjelmassa oli makaamista niin altaalla, rannalla kuin terassilla, hyvää ruokaa ja sangriaa. Tänään olikin vaikeuksia repiä itsensä sängystä ylös ja takaisin tänne lääniin.

Eilen tapahtuikin jo todellinen paluu arkeen, sillä ryhmällä ja kunnallistoimikunnalla oli yhteinen palaveri Paras -hankkeesta. Tilanne on epätoivoinen Turun kannalta, mutta toisaalta jos kansa ottaisi järjen viisaaseen käteen ja oikeasti miettisivät niin ehkä tilanne menisi eteenkin päin. Turun lähikuntien työpaikkaomavaraisuus pyörii siinä 50 prosentin paikkeilla kun Turulla se on 126, vain naantalilaiset käyvät enemmän töissä Naantalissa kuin Turussa. Turulla on myös eniten työelämän ulkopuolella olevia, se määrä, jonka Turku työllistää naapurikuntalaisia on hirmuinen.

Keskustelu oli eilen erittäin antoisaa ja yksimielisyys ilmeinen, olihan kyseessä turkulaisten demarikunnallispoliitikkojen keskustelutilaisuus aiheesta. Epätoivoon vaipuminen oli silti paikoittain lähellä, jos Turku ei pysty enää investoimaan muuhun kuin peruspalveluihin, ei työpaikkoja riitä myöskään naapurikuntalaisille. Yksi eilen esille tullut esimerkki oli myös tiet, sisääntuloväylät ovat aamuisin tukossa ja Turun pitäisi näitä parantaa, investoida taas naapurikuntiin kun oma vanhustenhuoltokin huutaa paniikkiaan. Ei Turku talouttaa hoida sen huonommin kuin mikään muukaan kunta, Turku vaan hoitaa myös kaikkien naapurikuntien talouden, eikä tilannetta pystytä yksin korjaamaan tai ehkä pitäisi. Betoniporsaat sisääntuloväylille, tosiasialliset maksut ulkopaikkakuntalaisista koululaisista, tiukka vuokralais- ja maahanmuuttajapolitiikka ja niin sanotusti rajat kiinni. Ratkaisuja on siis tasan kaksi Turun kannalta, joko laitetaan rajat kiinni tai ruvetaan yhdessä kehittämään aluetta ja kantamaan vastuuta.

Nyt on pakko kysyä, että onko tämä reilua? Eniten ihmetyttää, että kuinka demareiden sisälläkin tämä voi olla kysymys. Eikö meillä pitäisi olla vahva tunne solidaarisuudesta, yhteen hiileen puhaltamisesta ja yhteisestä hyvästä? Yllättävää kyllä, mutta vaikuttaa siltä, että demareillakin oma paikka kunnanvaltuustossa on tärkeämpää kuin yhteinen hyvinvointi.

Tässä lienee riittävästi paatosta loman päätteeksi. Toivonpa, että järki löytyy.

Ei kommentteja: