perjantaina, elokuuta 10, 2007

Kesähehkutus

Pakko jatkaa vielä vähän kesähehkutusta, sillä kesä on maailman paras vuodenaika. Miten helmikuun lapsi voikin olla näin kesähullu?

Tässä vielä auringon ja lämmön lisäksi pari syytä kesän parhauteen:

-mansikat, makeita, ihanaisia, sottaavia, hetkellisiä ja niin ihanan nautinnollisia torilta ostettuna suoraan purkista vaan ei koskaan hillona eikä esanssina, yök. Tänäkin kesänä olen kuluttanut niitä lukemattomia litroja.

-mustikat, hyttysten keskellä poimitut sokeripalat, joita voi käyttää sellaisenaan tai laittaa oikeastaan mihin vain höysteeksi. Tuskin parempaa pakettia luonnosta löytyy. Tänä kesänä olen poiminut kuutisen litraa näitä siniaarteita ja harmittaa, kun niitä olisi vielä niin paljon metsissä poimittavaksi. Täytyy yrittää ehtiä metsään vielä viikonlopunna.

-herneet, mahtava välipala matkapakkauksessa. Ja taas parhaimmillaan torilta.

-raparperi, kiisseli, piirakka, mehu ja oiva piilopaikka pienille eläimille.

-kukkaset, tämä kohta olisi pitänyt olla ehkä ensimmäisenä, sillä tästä hulluudesta kärsii muu perhe. Into hermoilee kun lenkki ei etene, sillä joka lenkiltä on kerättävä kukkasia ja ihasteltava niiden kauneutta. Kesäisin on myös pyrittävä siihen, että puutarha kukkii koko kesän kaikenkirjavana ja varauduttava huumaantumaan kesän tuoksusta. Onneksi kukkakausi ei pääty juhannukseen vaan edelleen voi piiloutua kukkien maailmaan.

Lisäksi kesän ykkösjuttuja ovat siis aurinko, lämpö, meri ja uiminen, joista jo aiemmin kirjoitinkin.

Tässä kesässä on vielä muutakin hyvää, sillä maanantaina aloitan uudessa haasteellisessa tehtävässä Suomi-Venäjä -seuran toiminnanjohtajana. Eipä voisi paremmin koulutus ja työkokemus kohdata kuin tuossa. Olen onnellinen.

keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

Melontaa, uimista ja politiikkaa



Eilen oli upea kesäpäivä. Olen aurinko- ja lämpöhullu, mikään ei saa minua paremmalle tuulelle kuin kirkas auringonpaiste ja lämpö.

Lounastuntisin olen ottanut tavakseni (jo huimat kaksi kertaa) istuskella hetken Teatterisillalla katselemassa maailman menoa ja imemässä kaikki mahdolliset auringonsäteet. Puoliltapäivin siinä on mukava katsella kun ihmiset tulevat uimasta, lipovat sulavia jätskejään ja jotkut ottavat turistikuvia kauniista kotikaupungistani.

Tämä on kyllä ehdoton kesäkaupunki!

Väitteeni todistaa myös töitten jälkeen tehty melontaretki. Joka kesä pitää ainakin kerran mennä luomaan itselleen kunnon vesikellot peukalontaipeeseen ja nauttia kauniista maisemista lipuen pitkin Pitkäsalmea. Pääsee aika lähelle sitä, mistä Turussa on kyse.

Siinä pääsee kyllä ikävästi myös lähelle sitä toista kyseessä olevaa kysymystä eli Itämeren huonoa vointia. Eilenkin se oli mielessä, mutta auringonpaiste piti ajatukset kuitenkin kesän ja meren hyvissä puolissa. Ja tästä asiasta olen vaahdonnut niin monesti aiemminkin.

Melontatuokion jälkeen oli vielä kiva pulahtaa Uittamon rannasta uimaan. Uimaan mennessä mietin siihen suunniteltua siltaa Hirvensaloon. Toivon todella, että sopu naapurikuntien kanssa saadaan ja saaria ei tarvitse kaavoittaa ja pilata siten tuota ihanaa rantaa, joka on kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä.

Miten minusta tuntuu, että kesän jälkeen kaikkiin ajatuksiin ja hetkiin ja kokemuksiin alkaa hiipiä politiikka taas mukaan. Oli hyvä pitää kunnon tauko tuosta kaikesta, nyt pää saa taas tulvia.

Eilen oli hallintojaostokin. Keskellä tuota aurinkoista ja ihanaa päivää. Ikäviä asioita oli taas listalla enemmän kuin laki sallii, valmistelu oli ollut erittäin huonoa ja monet asiat tuntuvat lentävän kuuta kiertävällä radalla. Siellä niitä on helpompi käsitellä, ei tule kellekään paha mieli ja kaikki saavat tehdä niin kuin itsestä kivalta tuntuu... Ainoa toivonpilkahdus asiassa on, että nyt hallintojaosto on todella laittanut pökköä pesään ja on odotettavissa kurinpalautuksia ja selkärankaisuutta myös tämän kaupungin henkilöstöpolitiikkaan. Ensi viikolla taas.


Kuva Turun Opaskartasta opaskartta.turku.fi/photos/uittamo.html

maanantaina, elokuuta 06, 2007

Helteen keskellä

Kesä on ehdoton lempparini, aurinko paistaa, on lämmin, ihonväri kaunistuu ja olutkin maistuu paremmalle. Palasimme juuri kunnon lomalta Espanjassa, ohjelmassa oli makaamista niin altaalla, rannalla kuin terassilla, hyvää ruokaa ja sangriaa. Tänään olikin vaikeuksia repiä itsensä sängystä ylös ja takaisin tänne lääniin.

Eilen tapahtuikin jo todellinen paluu arkeen, sillä ryhmällä ja kunnallistoimikunnalla oli yhteinen palaveri Paras -hankkeesta. Tilanne on epätoivoinen Turun kannalta, mutta toisaalta jos kansa ottaisi järjen viisaaseen käteen ja oikeasti miettisivät niin ehkä tilanne menisi eteenkin päin. Turun lähikuntien työpaikkaomavaraisuus pyörii siinä 50 prosentin paikkeilla kun Turulla se on 126, vain naantalilaiset käyvät enemmän töissä Naantalissa kuin Turussa. Turulla on myös eniten työelämän ulkopuolella olevia, se määrä, jonka Turku työllistää naapurikuntalaisia on hirmuinen.

Keskustelu oli eilen erittäin antoisaa ja yksimielisyys ilmeinen, olihan kyseessä turkulaisten demarikunnallispoliitikkojen keskustelutilaisuus aiheesta. Epätoivoon vaipuminen oli silti paikoittain lähellä, jos Turku ei pysty enää investoimaan muuhun kuin peruspalveluihin, ei työpaikkoja riitä myöskään naapurikuntalaisille. Yksi eilen esille tullut esimerkki oli myös tiet, sisääntuloväylät ovat aamuisin tukossa ja Turun pitäisi näitä parantaa, investoida taas naapurikuntiin kun oma vanhustenhuoltokin huutaa paniikkiaan. Ei Turku talouttaa hoida sen huonommin kuin mikään muukaan kunta, Turku vaan hoitaa myös kaikkien naapurikuntien talouden, eikä tilannetta pystytä yksin korjaamaan tai ehkä pitäisi. Betoniporsaat sisääntuloväylille, tosiasialliset maksut ulkopaikkakuntalaisista koululaisista, tiukka vuokralais- ja maahanmuuttajapolitiikka ja niin sanotusti rajat kiinni. Ratkaisuja on siis tasan kaksi Turun kannalta, joko laitetaan rajat kiinni tai ruvetaan yhdessä kehittämään aluetta ja kantamaan vastuuta.

Nyt on pakko kysyä, että onko tämä reilua? Eniten ihmetyttää, että kuinka demareiden sisälläkin tämä voi olla kysymys. Eikö meillä pitäisi olla vahva tunne solidaarisuudesta, yhteen hiileen puhaltamisesta ja yhteisestä hyvästä? Yllättävää kyllä, mutta vaikuttaa siltä, että demareillakin oma paikka kunnanvaltuustossa on tärkeämpää kuin yhteinen hyvinvointi.

Tässä lienee riittävästi paatosta loman päätteeksi. Toivonpa, että järki löytyy.