sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Elämää ja vilinää ja ydinenergiaa

Aikamoinen tohina ollut tällä viikolla. Ystäväpiiriini on syntynyt kaksi uutta nyyttiä, kolmatta vielä odotellaan. Eilen oltiin Pohjanmaalla yhden väsyneen viimeisissä juhlissa ja juuri täksi viikonlopuksi ystävät ulkomailtakin tulivat Suomeen visiitille.

Perjantaina tuli myös esite uunista ja olen itse ainakin tosi innoissani ilmeestä, kiitos kuuluu Sannalle! Nyt kelpaa aloittaa suuri vaalirumba. Kiinnostuneita tuntuu riittävän, sähköposteja tippuu tasaisesti ja hyvä meininki aletaan saada päälle. Parin viikon päästä tiedetään myös, että millä numerolla niitä elonmerkkejä sinne eduskuntaan saadaan...

Itse alan olla sitä mieltä, että vaalikoneiden määrää pitäisi hieman rajoittaa. Muutama kattava ja monipuolinen on varmasti tarpeen äänestyspäätöstä tehdessä, mutta tuntuu, että kaksikymmentä on vähintään tullut jo täyteen. Mahtaako niitä kaikkia edes kukaan käyttää?

Ydinvoimasta on tullut eniten kyselyjä sähköpostiini, mikä on kantani ja miten äänestäisin eduskunnassa. Kantani on selvä ja helppo lausua ääneen: Suomeen ei tule rakentaa kuudetta ydinvoimalaa vaan panostaa uusiutuviin energialähteisiin ja energian säästöön. Jos kaikki varat, jotka oltaisiin valmiit laittamaan kuudennen ydinvoiman rakentamiseen panostettaisiinkin uusiutuvien energiamuotojen kehittelyyn, uskoisin meillä olevan varsin nopeastikin hyviä ja tehokkaita uusiutuvia ja kestäviä energiantuotannon muotoja käytössä. Ja vieläpä sellaisia, jotka sopivat Suomen olosuhteisiin. Ja kaiken kukkuraksi, joita Suomi voisi ylpeänä viedä ulkomaille ja jotka työllistäisivät suomalaisia. Kysymys on siis vain siitä, mihin haluamme panostaa ja olemmeko valmiita panostamaan suomalaiseen osaamiseen ja innovatiivisuuteen.

Uskon, että kuudes ydinvoimala lisäisi tunnetta energian ikuisesta riittävyydestä, jolloin panostuksia energian säästöön ei tehtäisi. Näin ollen kulutus kiihtyisi ja tarve lisäydinvoimalle nousisi muutaman vuoden päästä jälleen agendalle. Ikuinen kierre, jota kukaan ei uskaltaisi katkaista ja jonka pitkän aikavälin vaikutuksista meillä kellään ei ole tietoa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Millähän keinolla kansanedustaja Elo pakottaisi ydinvoimalan rakentavan yksityisen sektorin käyttämään vastaavat rahat uusiutuviin energiamuotoihin?

Ehdokas Elo antaa ymmärtää, että ydinvoimaa rakennetaan lisää ihan ilkeyttään ja uusiutuvien energialähteiden laajamittainen hyödyntäminen on vain poliittisesta tahdosta kiinni. Niinpä niin, huh heijaa, toivottavasti ehdokas Elolle ei kukaan mene kauppaamaan halpaa ja supertuottavaa maapalaa Floridasta..

Onneksi SDP:n listalla on toisella tavalla energiapolitiikkaan suhtautuvia ehdokkaita.

Piia kirjoitti...

Jos energiantuotanto ei ole politiikkaa niin mikä sitten? Eikä Suomessa kukaan ydinvoimalaa omaan piikkiinsä rakenna vaan kyllä valtio sen rahoittaa.

Ja valtion eli luottamushenkilöiden päätöksellä (kuten demokratiassa on tapana) päätetään myös valtion rahojen suuntaamisesta tutkimukseen, tuotekehittelyyn ja eri tuotantotapoihin.

Ja tuskinpa kukaan tulee minulle Floridasta tonttia kauppaamaan, enkä usko, että olisin siitä missään tapahtuksessa kiinnostunut.

Piia kirjoitti...

Tarkkasilmäiset ovat jo huomanneet edellisessä tekstissäni virheen. Hyvä niin, ainakin joku näitä lukee. En ole koskaan väittänyt olevani aina oikeassa ja varsinkin iltaisin väsyneenä tulee höpöteltyä läpiä päähänsä. Pahoitteluni, sallittakoon erehtyminen kaikille ja annettakoon anteeksi.

Eli tosiaan ei se ole valtio, joka noita laitoksia rahoittaa muiden kerätessä voitot. Vaan kyseessä on energiayhtiöt, joissa myös julkisella sektorilla on omistuksia ja sitä kautta julkinen sektori osallistuu ydinvoimaloiden rakentamiseen, vaikkakaan ei suoraan eikä yksinään.

Energia herättää ja nostattaa tunteita, sillä energia kuuluu kaikille. Toisaalta vain kunnon keskustelun kautta voidaan löytää uusia avauksia (tämän tekstin en kyllä väitä olevan sitä).