maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Toimeen tuloa

Olen miettinyt tuota perustulomallia, jota vihreät kovasti ajavat. Se kuulostaa ensikuulemalta hienolta ja toimivalta, pidän tuonkaltaisista rohkeista avauksista. Mutta kun tarkastelee lähempää nousee muutamia perustavia ongelmia, joihin ainakin minä kaipaisin kunnon perustelun.

Rahoitus: verotuloja nostamalla pystyttäisiin maksamaan kaikille kunnollinen elanto (tai edes jonkinlainen), myös opiskelijoille yms. Verotulojen nosto kuulostaa omastakin mielestä järkevältä, yhteiskunta on vastuussa jokaisesta jäsenestään, eikä se ole ilmaista. Verojen nosto ja valtion interventio markkinatalouteen ovat kuitenkin nousseet porvarillisessa Suomessa niin suureksi möröksi, että sitä tuskin tulee kovin nopeasti tapahtumaan. Ikävä kyllä. Tarvitaan melkoinen määrä vasemmistopolitiikkaa ennen kuin saadaan Suomi uskomaan, että itse asiassa verojen alentaminen ei johda kukoistavanpaan hyvinvointiin vaan lisääntyneeseen epätasa-arvoon ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Esimerkki: millaisen kuvan annamme nuorille, jos ilman evään liikauttamista tulemaan toimeen? Jos mitenkään ei sanktioida sitä, että aikooko olla aktiivinen yhteiskunnan jäsen vai ei? Nykyään jo työttömät saavat perusteetontakin kritiikkiä osakseen, mitä silloin jos siihen ei edes kannustettaisi? Onko esimerkki oikein jos samanikäistä kokopäiväistä ja stressaantunutta opiskelijaa tuetaan yhtä paljon kuin kotona tekstaripeliä pelaavaa nuorta? Erilaiset tukimuodot antavat yksilöllistä tukea eri elämänvaiheisiin, vaikka välillä se saattaakin kuulostaa holhoavalta tai byrokraattiselta, pystytään sillä kuitenkin seuraamaan jokaisen tarpeita. Eikä perustulomalli tuota byrokratiaa suuresti vähennä, sillä edelleen jäävät voimaan vähimmäiseläkkeet, toimeentulo- ja asumistuet yms. eli hallinnon vähentyminen on suhteellista.

Pätkätyöläiset: perustulomallin on tarkoitus turvata jokaisen, myös pätkätyöläisen toimeentulo. Hyvä niin, mikään ei vaikeuta nuoren, ja vanhemmankin, elämää niin kuin pätkätyöt ja tulevan ennakoimisen vaikeus. Mutta pätkä- ja vuokratyön ongelmat ovat paljon suuremmat kuin toimeentulo. Kysymys on oikeuksista vaikuttaa omaan työhönsä, oikeudesta vaatia samoja oikeuksia työpaikoilla kuin muut ja oikeudesta saada arvostusta ja vakautta elämään. Ja pätkä- ja vuokratyöt heikentävät jatkuvasti myös kaikkien muidenkin työntekijöiden asemaa, sillä alaan sitoutumattomat ovat todennäköisesti myös innottomia ajamaan omia oikeuksiaan palkka- ja työehtoneuvotteluissa. Pätkätyöongelmaan on paneuduttava aivan muilla keinoin kuin toimeentulokysymyksen kautta.

Tässä oli joitain kysymyksiä, joita perustulomalli on herättänyt. Itse ihailen kyllä sitä intoa ja ennakkoluulottomuutta, joilla vihreät on tukijärjestelmää kehittänyt. Maailma ei muutu jos uusia avauksia ei tule ja keskustelu ei herää. Eri asia sitten on, että millä keinoin ja kuinka huolellisesti uudistukset toteutetaan.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Tie perille

Kävin äsken läpi hakusanoja, joilla blogiini on löydetty. Ihmeellinen tuo google.

Olen jo aiemmin huomannut, että useimmiten sivuilleni löytää etsimällä lumikkia ja seitsemää kääpiötä. No, olenhan kirjoittanut kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta Turun seudulla viitaten tuttuun satuun. Toivottavasti ei ole moni lapsi pettynyt.

Sivuilleni löytää toki myös hakemalla elonmerkkejä tai vaikka nimeäni. Mutta myös jos haluaa tietää kunta- ja palvelurakenteesta tai Paras-hankkeesta.

Mielenkiintoiseksi on kuitenkin käynyt vasta viime aikoina kun sivuni löytyy ykköshittinä etsittäessä Rauman pölynimurikauppiaita. Enpä osaa antaa puhelinnumeroa tai osoitetta, mutta olenpahan kirjoittanut heistäkin jotain, yhdessä tai erikseen.

Myös hakusanalla "pökäleet" päätyy lukemaan elonmerkkejä. Kuka on hakenut pökäleitä? Miksi? Ja onkohan ollut tyytyväinen, kun pääsi lukemaan niistä tästä blogista. Löytyiköhän vastauksia?

Miten aiemmin löysimme mitään, miten tulimme toimeen ilman tätä tiedon tulvaa? Ja tiesikö kukaan mistään mitään? Eipä tuolloin olisi kukaan yhdistänyt minua raumalaisiin pölynimurikauppiaihin tai pökäleisiin. Vai olisiko? Ja onko se tarpeen edelleenkään?

Kampanja avattu


No niin, oli Demarinuorten ja Sonkin yhteinen kampanja-avaus lauantaina. Pakkasta piisasi ja juuri flunssasta toipuneena tuli mieleeni, että mahtaako varpaat jäätyä irtipoikki. Ehjänä säilyttiin, ohessa kuva touhusta (kuvan ottanut Juuso Alatalo).

Minulla on huomenna syntymäpäivä. Mummini oli jo ehtinyt ihmetellä, että josko minusta on tullut niin poliitikko, että valehtelen ikäni esitteeseenkin. Sanoin vain hieman ennakoivani, suurin osa esitteistä kuitenkin jaetaan huomisen jälkeen. Ikävä tosiasia vaan on, että ikää tulee. No, yritän säilyä nuorekkaana muuten ;)

Nyt on kovin mukava fiilis kampanjoinnista, kun numerot saadaan tällä viikolla, lehti menee painoon ja sitten loppuaika onkin sitä itse kampanjointia, ihmisille juttelemista ja kaikkea sellaista mukavaa.

Piti tässä oikein asiaakin puhua, mutta taidan jättää sen seuraavaan bloggaukseen, sillä tämä meni tällaiseksi höpinäksi.

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Elämää ja vilinää ja ydinenergiaa

Aikamoinen tohina ollut tällä viikolla. Ystäväpiiriini on syntynyt kaksi uutta nyyttiä, kolmatta vielä odotellaan. Eilen oltiin Pohjanmaalla yhden väsyneen viimeisissä juhlissa ja juuri täksi viikonlopuksi ystävät ulkomailtakin tulivat Suomeen visiitille.

Perjantaina tuli myös esite uunista ja olen itse ainakin tosi innoissani ilmeestä, kiitos kuuluu Sannalle! Nyt kelpaa aloittaa suuri vaalirumba. Kiinnostuneita tuntuu riittävän, sähköposteja tippuu tasaisesti ja hyvä meininki aletaan saada päälle. Parin viikon päästä tiedetään myös, että millä numerolla niitä elonmerkkejä sinne eduskuntaan saadaan...

Itse alan olla sitä mieltä, että vaalikoneiden määrää pitäisi hieman rajoittaa. Muutama kattava ja monipuolinen on varmasti tarpeen äänestyspäätöstä tehdessä, mutta tuntuu, että kaksikymmentä on vähintään tullut jo täyteen. Mahtaako niitä kaikkia edes kukaan käyttää?

Ydinvoimasta on tullut eniten kyselyjä sähköpostiini, mikä on kantani ja miten äänestäisin eduskunnassa. Kantani on selvä ja helppo lausua ääneen: Suomeen ei tule rakentaa kuudetta ydinvoimalaa vaan panostaa uusiutuviin energialähteisiin ja energian säästöön. Jos kaikki varat, jotka oltaisiin valmiit laittamaan kuudennen ydinvoiman rakentamiseen panostettaisiinkin uusiutuvien energiamuotojen kehittelyyn, uskoisin meillä olevan varsin nopeastikin hyviä ja tehokkaita uusiutuvia ja kestäviä energiantuotannon muotoja käytössä. Ja vieläpä sellaisia, jotka sopivat Suomen olosuhteisiin. Ja kaiken kukkuraksi, joita Suomi voisi ylpeänä viedä ulkomaille ja jotka työllistäisivät suomalaisia. Kysymys on siis vain siitä, mihin haluamme panostaa ja olemmeko valmiita panostamaan suomalaiseen osaamiseen ja innovatiivisuuteen.

Uskon, että kuudes ydinvoimala lisäisi tunnetta energian ikuisesta riittävyydestä, jolloin panostuksia energian säästöön ei tehtäisi. Näin ollen kulutus kiihtyisi ja tarve lisäydinvoimalle nousisi muutaman vuoden päästä jälleen agendalle. Ikuinen kierre, jota kukaan ei uskaltaisi katkaista ja jonka pitkän aikavälin vaikutuksista meillä kellään ei ole tietoa.