perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Voima, joka pysäyttää liikkeen

Kirjoitin joskus artikkelin voimasta, joka turkulaisia liikuttaa eli liikuntalautakunnasta. Nyt tuo voima tuntuu hiipuneen.

Kuka puhui työikäisten liikkumattomuudesta, kuka puhui ylipainon aiheuttamista lisääntyvistä terveyskuluista, kuka puhui nuorten passiivisuudesta? Joku ehkä puhui, vaan kukaan ei tainnut olla kuulemassa. Kaupunki nosti vuoden alusta roimasti liikuntapaikkamaksuja. Muun muassa kuntosalille meno maksaa nyt tuplat aiempaan, hinta nousi 2,5 eurosta viiteen. Ja vastustuksesta huolimatta myös opiskelijoiden ja työttömien maksut tuplattiin.

Olen aiemmin tässä blogissa ihmetellyt kulttuuripääkaupunkihankkeeseen suunnattuja rahoja. Hyvä asia ehkä, vaan harmillisen vähäpätöinen tavalliselle turkulaiselle. Harva perheenäiti, työtön, opiskelija, duunari tai pätkätyöläinen on valmis panostamaan oopperalippuun. Kuntosalille tai uimaan joku saattaisikin mennä, mutta nyt hinnat alkavat olla jo niin korkeat, että hirvittää. Ja liikunta kuitenkin tekisi hyvää myös yhteiskunnalle; työkyvyn, terveyden ja jaksamisen lisääntymisenä.

Turun budjetti joutui tänä vuonna todelliselle kaalikeitolle, useat hallintokunnat pitivät kiinni dietistä, useat joutuivat taipumaan tai jotkut eivät välittäneet kaalikeiton mausta lainkaan vaan kaipasivat lihaa. Liikuntatoimi piti kiinni siitä, että budjetti ei kasva, ja tämä näkyy suoraan kuntalaisille tarjottavissa palveluissa. Tulevaisuudessa turkulaisille on tarjolla yhä enemmän korkeakulttuuripalveluja (mutta muun muassa populistinen Kylämäen maalaismiljöö on lakkauttamisuhan alla). Liikuntapalvelut taas vedetään minimiin ja toivotaan, että yksityinen sektori järjestää sitä riittävästi. Hinnalla millä hyvänsä. Ne käyttää, joilla on varaa.

Ennaltaehkäisy ei ole päivän sana Turussa, enkä tiedä onko se muuallakaan. On vaikea havaita syy-seuraus -suhteita, ennakoida tulevaisuutta. Tosiasia kuitenkin on, että nämäkin laskut tulee joskus maksettavaksi. Kalliisti.

Ei kommentteja: