torstaina, tammikuuta 11, 2007

Väliaikaista kaikki on vaan…

Näinhän sanoi jo lauluntekijäkin aikanaan ja lauseen tuntuu ottaneen omakseen myös elinkeinoelämä.

Laman jälkeen Suomea lähdettiin rakentamaan uuteen talouskasvuun keinolla millä hyvänsä. Tuolloin tuntui järkevältä heikentää työehtosopimuksia, jotta yrityselämä sai tarvittavaa joustavuutta. Suomi lähti uuteen kasvuun, ja tänään suomalaisten varallisuus on suurempaa kuin koskaan. Vaan kenelle tämä varallisuus on kertynyt?

Elinkeinoelämä vaatii edelleen kolmikannan heikentämistä, taloudellinen kasvu menee jatkuvasti työntekijöiden aseman edelle ja talouskasvun tavoittelu ihmisen edelle. Taisi huumassa unohtua, että työntekijä onkin ihminen.

Ihminen haluaa suunnitella tulevaisuuttaan. Yksi haaveilee eläkepäivistä, yksi perheestä ja yksi siitä, että pystyy lähtemään lomalle perheensä kanssa ensi kesänä. Tulevaisuuden suunnitteluun tuntuu nykyään kuitenkin vain harvalla olevan mahdollisuus.

Elinkeinoelämä olettaa työntekijän olevan kone, joka voidaan vaihtaa uuteen sen rikkoutuessa. Näin ei kuitenkaan ole. Tulevaisuuden työvoimapulasta puhutaan, ja sitä todennäköisempää se on, mitä heikommin työntekijät voivat.

Talouskasvun aikaan pitää olla valmis panostamaan työntekijöihin, tarjoamaan heille turvaa huomiselle. Elämä ei ole väliaikaisuudesta toiseen hyppimistä vaan pitkäjänteistä kehittämistyötä, jota lyhyet projektit syövät ja epävarmuus huomisen rahoituksesta heikentää elämän mahdollisuuksia.

Nyt on aika herätä, jotta meillä olisi työntekijöitä huomennakin ja jotta tämä yhteiskunta ylipäänsä huomennakin pyörii. Ei kaikki voi olla väliaikaista, eivät varsinkaan työsuhteet.


Artikkeli julkaistu turkulaisessa 10.1.2007

1 kommentti:

Teemu kirjoitti...

Hei

Ihmettelit tuossa tekstissäsi, miten Suomen talouskasvu toimii. Toivottavasti voin valaista asiaa muutamalla kommentilla:

"Suomi lähti uuteen kasvuun, ja tänään suomalaisten varallisuus on suurempaa kuin koskaan. Vaan kenelle tämä varallisuus on kertynyt?"

- Suomalaisten keskimääräinen varallisuus on lisääntynyt talouskasvun myötä, eli kansalaisilla on enemmän rahaa käytettävissä kuin laman aikana. Tämä on seurausta siitä, että pystymme tuottamaan kilpailukykyisin hinnoin tuotteita ja palveluita, joille on kysyntää.

Palkka tulee usein työn tuottavuuden mukaisesti, joka on positiivisessa korrelaatiossa sijoitetun pääoman ja teknologisen osaamisen kanssa. Teollisen vallankumouksen myötä pystymme tuottamaan montaa asiaa (kuten painettua kirjallisuutta) suurempia määriä, mikä laskee ko. hyödykkeen hintaa. On nähdäkseni positiivista, että useammilla ihmisillä on varaa ostaa näitä hyödykkeitä halvan tuotantokustannusten johdosta.

"Elinkeinoelämä vaatii edelleen kolmikannan heikentämistä, taloudellinen kasvu menee jatkuvasti työntekijöiden aseman edelle ja talouskasvun tavoittelu ihmisen edelle. Taisi huumassa unohtua, että työntekijä onkin ihminen."

- Vaakakupissa on kolme asiaa: työllisyys, työstä saatu palkka ja usein unohdettu yksilön hyöty yritykselle (eli syy miksi yrityksessä työskentelee ihmisiä). Mitä hyödyllisempi ihminen on, mitä helpompi hänet on palkata ja mitä yksinkertaisempaa verotus on, sitä todennäköisempää on, että useampi yritys haluaa hänet palvelukseensa. Näistä yrityksistä henkilö valitsee sitten itselleen sopivimman (vaikkapa palkkauksen tai muiden etuuksien mukaan).

Esittämistäni keinoista helpointa on poliittisesti vaikuttaa verotuksen selkeyteen ja palkkauksen helppouteen. Kuitenkin usein kuulee, että politiikassa halutaan juuri päinvastaista:
- Vaatimukset minimipalkasta
- Vaatimukset työehdoista, mm. valtakunnallisesti säädetyt työajat(?)
- Vaatimus, että työn ei tulisi olla määräaikaista
- Verotus, sosiaalitukimaksut
- Ynnä muuta

Nämä kaikki ovat kuitenkin vaatimuksia, jotka kohdistuvat yksinomaan työnantajan harteille. Kunkin työntekijän hyöty (taito, kokemus, luonteenpiirteet) yritykselle pysyy politiikasta riippumatta samana, mutta vaakakupissa alkaa painaa alati lisääntyvä vaatimuslista, joka puhuu työntekijän palkkaamista vastaan. Työnantajan kannattaa lisätä nykyisten työntekijöidensä työmääriä tarjoamalla heille ylityökorvausta ennemmin kuin palkata lisätyövoimaa.

Tämä näkyy valitettavasti työttömyytenä etenkin opiskelijoiden keskuudessa, jotka eivät voi tehdä täysipäiväistä työtä. Hyvä palkka + hyvät työehdot = hurjat vaatimukset työntekijän tuottavuudesta. Tai sitten tulonsiirroilla veronmaksajien rahoja siirretään tuottavalta alalta epätuottaville aloille jotta saadaan aikaiseksi epärealistinen (ja minusta epäoikeudenmukainen) illuusio politiikan toimivuudesta.


Kiitän mielenkiinnosta jos tänne asti luit. :)
Onko demareilla muuten avointa foorumia ajatustenvaihtoon?