keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Aika on suhteellista

Näin pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen tuntuu kankealta. Mutta kaikkista kankeita on, että jotenkin tulee sellainen olo, että pitää selitellä miksi on taukoa pitänyt. Ja kuka haluaa lukea perusteluja? Syynä on kuitenkin vain ja ainoastaan aika, sen kuluminen, riittämättömyys, kiire ja ikuiset kliseet kaikista hommista mitä on pitänyt tehdä ja touhuta. Ja oikeastaan on pakko myöntää, että onhan noita vapaahetkiä, on lusmuiluja ja lököilyä, ihan vaan väsymystä, huvittamattomuutta, laiskuutta. Siinähän niitä syitä. Vaikka tokihan on työkin vienyt ja jotenkin tuntuu, että noita luottamushommiakin alkaa olla ihan kivasti, puolet oikeastaan liikaakin. Mahtaako koirakaan kohta enää emäntäänsä tuntea?

Jotenkin on toisaalta ollut vapauttavaa olla vaan silloin kun siihen on ollut mahdollisuus. Katsoa salkkareita ja maata soffalla.Taidan yleisesti vaatia aivan liikaa itseltäni. Joskus voi kuitenkin vain olla. Eikö?

Ja kaikkea kivaa on tapahtunut. Tärkeimpänä ehkä niistä, että minusta on tullut täti. Tätinä on hienoa! Voi tohkata ja hiplata ja ostoksella, mutta ei tarvitse hankkia mitään vaippoja, ei herätä yöllä ja vaipatkin voi jättää muiden huoleksi. Tätinä on kivaa.

Ja sitten olen ollut ratsastamassa. Sisäreidet jomottaa ja niska meni jumiin, mutta oli hienoa istua hömpötin selässä ja mennä. Kovin lujaa en uskaltanut, mutta ohi muiden kuitenkin ;). Eläimet ovat maailman parasta antia, niiden läheisyydessä tulee väkisinkin hyvä olla, kunhan ne voivat hyvin.

Mistä päästäänkin siihen, että Pietarissakin olen päässyt käymään. Oioih. Maailman hienoin kaupunki. Ainakin minulle. Ja kevääksi suunnittelen sinne Neuvostonostalgia-matkaa. Saas nähdä miten onnistuu. Aika kiva työ mulla, saa suunnitella ja tehdä juuri sellaisia matkoja, joille itse haluaa, touhuta erilaisia projekteja sen mukaan kuin omasta itsestä tuntuu. (Toki jutun alku antanee viitteitä myös niistä ei niin kivoista puolista.)

Ja kohta on joulu ja sitten uusivuosi, joka sitten vietetäänkin lämpimämmissä ja aurinkoisemmissa tunnelmissa. Venezuela!!

Taidan jättää asiapitoisemmat kommentit toiseen tekstiin, sillä tässä ei nyt ollut päätä ei häntää. Ja täytyy myöntää, että viime aikoina on tuo Naamakirja vienyt huomiota tältä bloggailulta, niin tyhjää kuin se ehkä onkin. Mutta sieltä minut löytää, ihan omalla naamalla.

perjantaina, elokuuta 10, 2007

Kesähehkutus

Pakko jatkaa vielä vähän kesähehkutusta, sillä kesä on maailman paras vuodenaika. Miten helmikuun lapsi voikin olla näin kesähullu?

Tässä vielä auringon ja lämmön lisäksi pari syytä kesän parhauteen:

-mansikat, makeita, ihanaisia, sottaavia, hetkellisiä ja niin ihanan nautinnollisia torilta ostettuna suoraan purkista vaan ei koskaan hillona eikä esanssina, yök. Tänäkin kesänä olen kuluttanut niitä lukemattomia litroja.

-mustikat, hyttysten keskellä poimitut sokeripalat, joita voi käyttää sellaisenaan tai laittaa oikeastaan mihin vain höysteeksi. Tuskin parempaa pakettia luonnosta löytyy. Tänä kesänä olen poiminut kuutisen litraa näitä siniaarteita ja harmittaa, kun niitä olisi vielä niin paljon metsissä poimittavaksi. Täytyy yrittää ehtiä metsään vielä viikonlopunna.

-herneet, mahtava välipala matkapakkauksessa. Ja taas parhaimmillaan torilta.

-raparperi, kiisseli, piirakka, mehu ja oiva piilopaikka pienille eläimille.

-kukkaset, tämä kohta olisi pitänyt olla ehkä ensimmäisenä, sillä tästä hulluudesta kärsii muu perhe. Into hermoilee kun lenkki ei etene, sillä joka lenkiltä on kerättävä kukkasia ja ihasteltava niiden kauneutta. Kesäisin on myös pyrittävä siihen, että puutarha kukkii koko kesän kaikenkirjavana ja varauduttava huumaantumaan kesän tuoksusta. Onneksi kukkakausi ei pääty juhannukseen vaan edelleen voi piiloutua kukkien maailmaan.

Lisäksi kesän ykkösjuttuja ovat siis aurinko, lämpö, meri ja uiminen, joista jo aiemmin kirjoitinkin.

Tässä kesässä on vielä muutakin hyvää, sillä maanantaina aloitan uudessa haasteellisessa tehtävässä Suomi-Venäjä -seuran toiminnanjohtajana. Eipä voisi paremmin koulutus ja työkokemus kohdata kuin tuossa. Olen onnellinen.

keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

Melontaa, uimista ja politiikkaa



Eilen oli upea kesäpäivä. Olen aurinko- ja lämpöhullu, mikään ei saa minua paremmalle tuulelle kuin kirkas auringonpaiste ja lämpö.

Lounastuntisin olen ottanut tavakseni (jo huimat kaksi kertaa) istuskella hetken Teatterisillalla katselemassa maailman menoa ja imemässä kaikki mahdolliset auringonsäteet. Puoliltapäivin siinä on mukava katsella kun ihmiset tulevat uimasta, lipovat sulavia jätskejään ja jotkut ottavat turistikuvia kauniista kotikaupungistani.

Tämä on kyllä ehdoton kesäkaupunki!

Väitteeni todistaa myös töitten jälkeen tehty melontaretki. Joka kesä pitää ainakin kerran mennä luomaan itselleen kunnon vesikellot peukalontaipeeseen ja nauttia kauniista maisemista lipuen pitkin Pitkäsalmea. Pääsee aika lähelle sitä, mistä Turussa on kyse.

Siinä pääsee kyllä ikävästi myös lähelle sitä toista kyseessä olevaa kysymystä eli Itämeren huonoa vointia. Eilenkin se oli mielessä, mutta auringonpaiste piti ajatukset kuitenkin kesän ja meren hyvissä puolissa. Ja tästä asiasta olen vaahdonnut niin monesti aiemminkin.

Melontatuokion jälkeen oli vielä kiva pulahtaa Uittamon rannasta uimaan. Uimaan mennessä mietin siihen suunniteltua siltaa Hirvensaloon. Toivon todella, että sopu naapurikuntien kanssa saadaan ja saaria ei tarvitse kaavoittaa ja pilata siten tuota ihanaa rantaa, joka on kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä.

Miten minusta tuntuu, että kesän jälkeen kaikkiin ajatuksiin ja hetkiin ja kokemuksiin alkaa hiipiä politiikka taas mukaan. Oli hyvä pitää kunnon tauko tuosta kaikesta, nyt pää saa taas tulvia.

Eilen oli hallintojaostokin. Keskellä tuota aurinkoista ja ihanaa päivää. Ikäviä asioita oli taas listalla enemmän kuin laki sallii, valmistelu oli ollut erittäin huonoa ja monet asiat tuntuvat lentävän kuuta kiertävällä radalla. Siellä niitä on helpompi käsitellä, ei tule kellekään paha mieli ja kaikki saavat tehdä niin kuin itsestä kivalta tuntuu... Ainoa toivonpilkahdus asiassa on, että nyt hallintojaosto on todella laittanut pökköä pesään ja on odotettavissa kurinpalautuksia ja selkärankaisuutta myös tämän kaupungin henkilöstöpolitiikkaan. Ensi viikolla taas.


Kuva Turun Opaskartasta opaskartta.turku.fi/photos/uittamo.html

maanantaina, elokuuta 06, 2007

Helteen keskellä

Kesä on ehdoton lempparini, aurinko paistaa, on lämmin, ihonväri kaunistuu ja olutkin maistuu paremmalle. Palasimme juuri kunnon lomalta Espanjassa, ohjelmassa oli makaamista niin altaalla, rannalla kuin terassilla, hyvää ruokaa ja sangriaa. Tänään olikin vaikeuksia repiä itsensä sängystä ylös ja takaisin tänne lääniin.

Eilen tapahtuikin jo todellinen paluu arkeen, sillä ryhmällä ja kunnallistoimikunnalla oli yhteinen palaveri Paras -hankkeesta. Tilanne on epätoivoinen Turun kannalta, mutta toisaalta jos kansa ottaisi järjen viisaaseen käteen ja oikeasti miettisivät niin ehkä tilanne menisi eteenkin päin. Turun lähikuntien työpaikkaomavaraisuus pyörii siinä 50 prosentin paikkeilla kun Turulla se on 126, vain naantalilaiset käyvät enemmän töissä Naantalissa kuin Turussa. Turulla on myös eniten työelämän ulkopuolella olevia, se määrä, jonka Turku työllistää naapurikuntalaisia on hirmuinen.

Keskustelu oli eilen erittäin antoisaa ja yksimielisyys ilmeinen, olihan kyseessä turkulaisten demarikunnallispoliitikkojen keskustelutilaisuus aiheesta. Epätoivoon vaipuminen oli silti paikoittain lähellä, jos Turku ei pysty enää investoimaan muuhun kuin peruspalveluihin, ei työpaikkoja riitä myöskään naapurikuntalaisille. Yksi eilen esille tullut esimerkki oli myös tiet, sisääntuloväylät ovat aamuisin tukossa ja Turun pitäisi näitä parantaa, investoida taas naapurikuntiin kun oma vanhustenhuoltokin huutaa paniikkiaan. Ei Turku talouttaa hoida sen huonommin kuin mikään muukaan kunta, Turku vaan hoitaa myös kaikkien naapurikuntien talouden, eikä tilannetta pystytä yksin korjaamaan tai ehkä pitäisi. Betoniporsaat sisääntuloväylille, tosiasialliset maksut ulkopaikkakuntalaisista koululaisista, tiukka vuokralais- ja maahanmuuttajapolitiikka ja niin sanotusti rajat kiinni. Ratkaisuja on siis tasan kaksi Turun kannalta, joko laitetaan rajat kiinni tai ruvetaan yhdessä kehittämään aluetta ja kantamaan vastuuta.

Nyt on pakko kysyä, että onko tämä reilua? Eniten ihmetyttää, että kuinka demareiden sisälläkin tämä voi olla kysymys. Eikö meillä pitäisi olla vahva tunne solidaarisuudesta, yhteen hiileen puhaltamisesta ja yhteisestä hyvästä? Yllättävää kyllä, mutta vaikuttaa siltä, että demareillakin oma paikka kunnanvaltuustossa on tärkeämpää kuin yhteinen hyvinvointi.

Tässä lienee riittävästi paatosta loman päätteeksi. Toivonpa, että järki löytyy.

tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

Mitä sataman tulee suojella - ja miltä?

Lauantaisessa (16.6.) Turun Sanomissa oli uutisoitu, kuinka Turun junalauttasatamaa uhkaillaan melun takia. Satamasta kantautuva melu yltää jo hiljaisen keskustelun tasolle ja siten häiritsee Ruissalon asukkeja, lintuja ja muutamaa ihmistä. Nyt Lounais-Suomen Ympäristökeskus on päättänyt, että on aika suojella näitä asukkeja ja vaatia hiljaisuutta, toisin sanoen vaatia toiminnan lopettamista. Näin suojeltaisiin näitä muutamaa lintua ja ihmistä.

Mutta entä ilmastoa, muuta ympäristöä, otsonikerrosta ja meitä kaikkia muita ihmisiä? Kuka meitä suojelee, kun entistä enemmän tavaraa siirtyy raiteilta kumipyörille? Junalauttaliikenne on yksi ympäristön kannalta kestävimmistä ratkaisuista, joita Suomessa on tehty. Ongelma vain on ollut, että Helsingissä tätä kestävän kehityksen oivallista esimerkkiä ei olla otettu todesta.

Toijala-radan akselipaino ei ole edelleenkään tarvittavalla tasolla ja raideliikennettä tavarankuljetuksessa ei ole pystytty kaikessa mahdollisuudessaan käyttämään. Panostuksia Helsinki-Pietari -radalle ollaan juuri tekemässä, mutta todellinen ratkaisu myös rajan rekkajonoihin olisi Turku-Pietari -välin kehittäminen siten, että junalauttasatamasta voitaisiin ottaa kaikki irti. Kestävää kehitystä olisi se, että tällä hetkellä Suomen kautta Venäjälle vietävistä yli puolesta miljoonasta autosta lähes kaikki kulkisivat raiteilla, eikä vain murto-osa, kuten tällä hetkellä.

Maailman kehitystä meidän ei kannata, emmekä edes voi, pysäyttää. Sen sijaan me voimme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka tuota kehitystä jatketaan. Ja tässä on Turulla avaimet taskussaan, Turulla on Suomen ainoa junalauttasatama ja mahdollisuus ratkaisevasti vaikuttaa hiilidioksipäästöihin, teiden turvallisuuteen ja jopa Itämeren puhtauteen, sillä Suomen satamissa ympäristöarvot ovat kunniassa.

On taas aika nähdä metsä puilta ja panostaa todellisten ympäristövaikutusten arviointiin.

Julkaistu Turun Sanomissa 19.6.2007

perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Pietari, Turku ja musiikkitalo


Taas on tapahtunut, ehkä liikaakin, kun en ole saanut niitä tänne kirjattua.

Ensinnäkin (täytyy aloittaa kivoimmasta), olin Pietarissa! Siitä on jo yli kaksi vuotta kun olin edellisen kerran siellä käymässä ja tajusin, että seitsemän siitä, kun siellä asuin. Aika rientää ja tulen vanhaksi. Ja Pietari on aina Pietari, sydämenmurskaaja. Yhtään en ehtinyt turisteilemaan, sen verran huomasin, että omasta mielestäni kaupungin paras baari oli lopettanut toimintansa. Voi tätä elämän vääryyttä.

Olin Pietarissa Turun virallisen delegaation mukana viettämässä Turun päiviä. Reissu oli mielestäni erittäin onnistunut ja uskon, että siitä on ennen kaikkea hyötyä Turun liike-elämälle ja sitä kautta koko Turulle. Melko pienin panostuksin saatiin sysättyä liikkeelle aivan uudenlaista yhteistyötä. Venäjällä on venäläiset tavat ja venäläinen byrokratia vaatii virallisia byrokraattisia delegaatioita. Tämä lienee tullut selväksi myös suomalaisille sinne halajaville yrityksille, jotka saivat nyt toivottavasti pontta ja rohkeutta lähteä valloittamaan pietarilaisia markkinoita.

Minä ainakin lähden mielelläni mukaan edustamaan virallista puolta milloin vain. Vaikkakin välillä tuntui, että venäläisistä oli vaikea käsittää minun, nuoren naisen, kuuluvan siihen viralliseen delegaatioon. No, käsi eteen ja tiukka ote, olen osana porukkaa.

Ensi maanantaina kaupunginhallituksen listalla on musiikki- ja kongressitaloa selvittävän toimikunnan nimeäminen. Allekirjoittanut istuu kritiikkeineen tuossa toimikunnassa SDP:n edustajana. Ainakin saan sanoa sanottavani, rakennetaan se sitten minne tahansa. Politiikassa toki on ikävää se, että joskus voi joutua seisomaan omasta mielestään typerienkin päätösten takana tai myöntää ainakin olleensa valmistelutyössä mukana...

Ensi tiistaina on taas hallintojaosto. Esityslistat tulivat eilen. Ja pahasti vaikuttaa siltä, että kun yritämme hillitä kaupungin työntekijöiden määrää, onnistumme siinä vain palveluissa (palveluita ei pystytä tarjoamaan ilman työntekijöitä), mutta keskushallinto vain paisuu paisumistaan. Ikäviä asioita, varsinkin kun ne koskevat yksittäisiä ihmisiä ja heidän työsuhteitaan. Voi kunpa päätökset koskisivat vaikka katulamppuja, eipähän olisi elanto kiinni.

Vielä pitäisi kirjoittaa junista, satamista, joukkoliikenteestä ja aluehallinnosta, mutta luulenpa, että ryntään nyt viikonlopun viettoon ja palaan näihin asioihin ensi viikolla.

keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007

Oi Turku, Turku, Turku


Hohhoijakkaa...


Eilen oli hallintojaosto.


Kaupungissa pidetään kovaa meteliä työntekijöistä. Sosiaali- ja terveyspuolelle ei saa palkata ketään, opettajat elävät liian suurien luokkiensa kanssa, mutta mutta. Keskushallinto paisuu, kulttuuripääkaupunki -hanke kasvaa omia aikojaan ja kehittämiskeskuksia eivät sido mitkään päätökset. Noh, kehittämiskeskusta ei nyt tunnu sitovan mikään, eivät edes virkaohjeet.


Kun meillä on vieläpä tuo hieno hallitussopimus niin edes niitä, jotka on väärin perustein palkattu, ja joilla ei ole siten työtä, ei saa irtisanoa. Melko hankalaa siinä sitten pitää sopimuksesta kiinni ja saada kaupungin talous kuntoon.


Se, mitä tämä kaupunki todella tarvitisisi olisi kunnon parlamentarismi. Jospa meillä olisi poliittisesti valittu johtaja, joka olisi demokraattisessa vastuussa kaupungin menosta niin enpä uskoisi silloin väärinkäytöksiä ainakaan tässä mittakaavassa esiintyvän. Poliittinen johtaja olisi vaihdettavissa neljän vuoden välein ja hän myös oikeasti kantaisi vastuun.


Tällä hetkellä meillä on kaupunginjohtaja, kolme apulaiskaupunginjohtajaa ja päätoiminen kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Kuka näistä on kenenkin esimies ja kuka ketäkin valvoo? Entä mikä rooli on sitten vielä valtuustolla ja sen puheenjohtajalla tässä paketissa. Ihmekös jos kaupunki on kuralla.


Tällä hetkellä tuntuu ainakin siltä, että ainakaan hallintojaostolla ei ole minkäänlaista sanavaltaa. Tai no, saadaanhan me sanoa, mutta jos vastauksesta virkakoneistolta saa olankohautuksia tai suuttuneita vastauksia kysymyksiin niin ei se vie ainakaan asiaa eteenpäin.


Nyt ollaan kaupunkiin kyllä vaihtamassa yhtä, luultavasti jopa kahta, apulaiskaupunginjohtajaa. Ja hyvä niin! Eilinen kokous osoitti, että toisesta näistä ei oikein ole enää johtamaan mitään. Meikkaus, olkien kohauttelu ja töykeät vastaukset tyylin "se lukee siellä paperissa" eivät kuulu korkean virkamiehen toimintaa. Eivät ainakaan minun, luottamusmiehen, mielestä. Minut on valittu tehtävään niine tietoine ja taitoine kuin minulla on ja saan esittää aivan niin typeriä kysymyksiä kuin haluan. Katson tämän oikeudekseni.


Tässä kaivataan nyt järeitä keinoja. Poliittista johtajuutta, oppositiota, virkamiesvaihdoksia ja organisaatiomuutosta. Luulenpa niiden olevan ainoita antibiootteja tähän tautiin. Jota kai voi leikkisästi kutsua vaikka Turun taudiksi.
Kuva poimittu osoitteesta: http://www.ubc.net/members/finland/turku.html

keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007

Syttyykö Turku vielä 2011?

Muutama kuukausi sitten Turussa käytiin ponteva keskustelu Aurajoen valojen sammuttamisesta öiseen aikaan. Tuo esitys lopulta kaatui, mutta outo tunne kaupunkikuvan kehittämisestä jäi. Valot sammuvat, parkkipaikat nielevät pyörätiet ja joukkoliikenteen lippuja korotetaan. Mikä on säästöjen hinta ja mitä oikeastaan säästetään?

Maanantaina kaupunginhallitus hyväksyi esityksen kaunistamisrahaston tuoton käytöstä. Kulttuuripääkaupunki kaipaa kulttuuria ympäristöönsä, mutta ei rahojen siirtäminen toisesta taskusta toiseen reiälliseen kasva korkoa. Monissa kaunistamisrahaston kohteista oli kyse valaistuksen asentamisesta taideteoksille ja muun muassa Wäinö Aaltosen museon lisärakennustontille suunnitellaan valoteoksia.

Koko kaupungin ja sen hallintokuntien pitäisi olla rinta rinnan kehittämässä kulttuuripääkaupunkia vuodelle 2011. Ei voi olla niin, että kiinteistölaitos esittää ensin säästöjä Aurajoen valojen sammuttamisella ja kun tämä ei toteudu niin kaupunginhallitus lyö pökköä pesään ja vaatii lisää valoja yksittäisiin kohteisiin. Onko kaupungilla todella varaa tähän?

Ja jos on, niin voitaisiinko ajatella ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja valaisuille? Mitä jos Turkua kehitettäisiinkin ympäristöystävälliseksi kulttuuripääkaupungiksi, jossa taideteokset valaistaisiin vaikka aurinkokennoin? Tämä panostus saattaisi alussa olla hieman kalliimpi, mutta maksaisi kyllä itsensä takaisin eikä menoja siirrettäisi vain hallintokunnalta toiselle. Ja saattaapi olla, että vielä 2011 Turussa loistaisi jokin lamppu.

Julkaistu Turun Sanomissa 9.5.2007

maanantaina, huhtikuuta 30, 2007

Missä on minun lokeroni?

Aika vaalien jälkeen on suorastaan hulahtanut jonnekin. Paluu tavalliseen arkeen ei ole ollut helppo ja välillä on tuntunut, että mitä sitä elämällään tekee, kun on oikein vapaa-aikaakin. Ei ole tullut panostettua tähän kirjoitteluun ja muuta tekemistä on täytynyt keksiä.

No, urheilu on ollut ihan hyvä vaihtoehto, samoin ystävien tapaaminen ja onhan sitä nyt ehtinyt myös olla kotona. Oma elämä on omaa elämää, jota tulee kunnioittaa.

Lisäksi on tietysti käyty jälkipyykkiä. Mitä pitäisi tehdä toisin, missä puolue on epäonnistunut, ovatko aatteemme vanhentuneet?

Itse näkisin, että hyvät aatteet eivät vanhene koskaan, puhetapa saattaa. Harva enää puhuu punaisesta viivasta. Pitäisikö pian lopettaa myös puhuminen työväenaatteesta? Mikä on se työväki, jota sosialidemokraattinen puolue edustaa? Kuuluvatko siihen vain ne, joilla on siniset haalarit, vai kenties myös jakkupuvut, nutturapäiset, valkolakkiset, kravattikaulaiset, saparopäiset ja ehkä hämähäkinseittisetkin. Aate ei kuole, mutta päivitys nykykielelle saattaa toisinaan olla paikallaan.

Solidaarisuus, tasa-arvo ja heikoimmastakin huolehtiminen ovat ajankohtaisia tänäänkin, mutta toteutammeko tätä jos puhumme pelkästä työväen puolueesta? Kuka nykyään kokee kuuluvansa työväkeen? Maailma on muuttunut, ei voida enää erotella valkokauluksia ja sinikauluksia. Ihmiset elävät lyhyissä pätkissä, tänään ollaan tuota, huomenna jo ihan toista. Tällöin oleelliseksi nousee se, että millaisia arvoja haluamme edistää, ei se, mihin luokkaan kuulumme tai lokeroon sovimme. Tällöin myös yksityisyrittäjien maisteristytär kuuluu tähän puolueeseen.

Uusi hallitusohjelma antaa viitteitä siitä, että luokkaerot tulevat kasvamaan, mutta olemmeko silloin vain työtätekevien puolella vai ylipäänsä heikompien? Työntekijöiden asemaan tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota ja sitä pitää yhä lujemmin puolustaa voitontavoittelun huumassa. Työmarkkinajärjestöjen työtä yhteiseksi hyväksi saa aivan uudet suhteet, jos valtaa ryhdytään karsimaan, silloin kärsivat myös irtisanomisehdot, loma-ajat, työntekijän oikeudet.

Maailma muuttuu ja meidän pitää siinä mukana. Juju piileekin siinä, että arvot, joiden eteen tehdään työtä ovat oikeita, mutta tavat ja sananparret eivät tue nyky-yhteiskunnan vaatimuksia.

Lopuksi toivotan kaikille oikein hyvää vappua, työn juhlaa, sillä vaikka ei työväkeen kokisi kuuluvansakaan, suurin osa kuitenkin työtä tekee. Toivottavasti tänä vappuna huomiota kiinnitetään myös siihen työtä tekevään osaan, joka tekee työtään pätkissä, osa-aikaisena, epävarmuudessa, tai etsien vielä sitä työpaikkaa, jossa tehdä työtä. Meitä on niin moneksi. Hyvää vappua!

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Vaalit meni jo

Kiitos kaikille, jotka äänestitte minua ja kaikille teille, jotka olitte tukenani tässä kovassa kamppailussa. Puolueen tulos oli musertava, mutta itselläni meni tuo tuhannen äänen virstanpylväs poikki. Siitä olen ylpeä, ja siitä on erinomaisen hyvä jatkaa kohti kunnallisvaaleja ja seuraavia eduskuntavaaleja. Kiitos!

Nyt on aika taas keskittyä omaan elämään ja kunnallispolitiikkaan. Siinä onkin riittänyt viime aikoina kuhinaa. Palaan siihen astialle piakkoin.

Ja kannattaa käydä vilkaisemassa Ville-Veikko Mastomäen blogissa, miksi kannattaa äänestää ja mitäkin puoluetta. Kenelle se ääni oikein tippuu, jotta sitten neljän vuoden päästä tiedätte, onko antamanne ääni soraääni ja sulosointu.

maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

Rowing not drifting

Otsikko on amerikkalaisen vaihto-oppilaskouluni iskulause. Eespäin eespäin!

Olen kuullut useita arvosteluja siitä, millaista politiikkaa demarit milloinkin harjoittavat. Hienoa on ollut huomata, että politiikka herättää edelleen intohimoja ja politiikka edelleen kiinnostaa.

Samalla on kuitenkin herätelty ajatusta siitä, että demarit eivät aja tiettyjä asioita muuta kuin puheissa ja pienpuolueet tuntuvat sopivimmilta ratkaisuilta. Tämä on toki ymmärrettävää, oppositiossa olo antaa politiikassa valtuudet valittaa ja pyytää lisää. Hallituksessa joudutaan väkisinkin budjetin puitteissa noudattamaan maltillisempaa linjaa.

Se mitä taas tulee demareiden harjoittamaan politiikkaan niin voin todeta, että isoon paattiin mahtuu monta soutajaa. Suurin osa soutajista haluaa veneen menevän eteenpäin, mutta aina välillä huopaaminen tuntuu joistain parhaalta ratkaisulta. Tämä on kuitenkin oikeastaan kaikkien puolueiden ongelma, ei yksin SDP:n.

Jos vielä tätä metaforaa jatkaa niin suuren puolueen etu on kuitenkin se, että jos kaikki tosissaan soutavat niin meno on todella vauhdikasta ja maali saavutetaan nopeasti.

Ilman kielikuvia voisi siis sanoa, että suurella puolueella on paljon valtaa ja jos se valta suunnataan kohti hyvää päämäärää, tuloksia saavutetaan ja niitä saavutetaan varmasti ja nopeasti. Näin ollen oleellista äänestyspäätöstä tehdessä onkin, millaisia ihmisiä valitaan suuriin puolueisiin tekemään päätöksiä, sillä näillä puolueilla on oikeasti sanavaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia.

Nyt kaikki uurnille! Hopihopi!

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Toimeen tuloa

Olen miettinyt tuota perustulomallia, jota vihreät kovasti ajavat. Se kuulostaa ensikuulemalta hienolta ja toimivalta, pidän tuonkaltaisista rohkeista avauksista. Mutta kun tarkastelee lähempää nousee muutamia perustavia ongelmia, joihin ainakin minä kaipaisin kunnon perustelun.

Rahoitus: verotuloja nostamalla pystyttäisiin maksamaan kaikille kunnollinen elanto (tai edes jonkinlainen), myös opiskelijoille yms. Verotulojen nosto kuulostaa omastakin mielestä järkevältä, yhteiskunta on vastuussa jokaisesta jäsenestään, eikä se ole ilmaista. Verojen nosto ja valtion interventio markkinatalouteen ovat kuitenkin nousseet porvarillisessa Suomessa niin suureksi möröksi, että sitä tuskin tulee kovin nopeasti tapahtumaan. Ikävä kyllä. Tarvitaan melkoinen määrä vasemmistopolitiikkaa ennen kuin saadaan Suomi uskomaan, että itse asiassa verojen alentaminen ei johda kukoistavanpaan hyvinvointiin vaan lisääntyneeseen epätasa-arvoon ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Esimerkki: millaisen kuvan annamme nuorille, jos ilman evään liikauttamista tulemaan toimeen? Jos mitenkään ei sanktioida sitä, että aikooko olla aktiivinen yhteiskunnan jäsen vai ei? Nykyään jo työttömät saavat perusteetontakin kritiikkiä osakseen, mitä silloin jos siihen ei edes kannustettaisi? Onko esimerkki oikein jos samanikäistä kokopäiväistä ja stressaantunutta opiskelijaa tuetaan yhtä paljon kuin kotona tekstaripeliä pelaavaa nuorta? Erilaiset tukimuodot antavat yksilöllistä tukea eri elämänvaiheisiin, vaikka välillä se saattaakin kuulostaa holhoavalta tai byrokraattiselta, pystytään sillä kuitenkin seuraamaan jokaisen tarpeita. Eikä perustulomalli tuota byrokratiaa suuresti vähennä, sillä edelleen jäävät voimaan vähimmäiseläkkeet, toimeentulo- ja asumistuet yms. eli hallinnon vähentyminen on suhteellista.

Pätkätyöläiset: perustulomallin on tarkoitus turvata jokaisen, myös pätkätyöläisen toimeentulo. Hyvä niin, mikään ei vaikeuta nuoren, ja vanhemmankin, elämää niin kuin pätkätyöt ja tulevan ennakoimisen vaikeus. Mutta pätkä- ja vuokratyön ongelmat ovat paljon suuremmat kuin toimeentulo. Kysymys on oikeuksista vaikuttaa omaan työhönsä, oikeudesta vaatia samoja oikeuksia työpaikoilla kuin muut ja oikeudesta saada arvostusta ja vakautta elämään. Ja pätkä- ja vuokratyöt heikentävät jatkuvasti myös kaikkien muidenkin työntekijöiden asemaa, sillä alaan sitoutumattomat ovat todennäköisesti myös innottomia ajamaan omia oikeuksiaan palkka- ja työehtoneuvotteluissa. Pätkätyöongelmaan on paneuduttava aivan muilla keinoin kuin toimeentulokysymyksen kautta.

Tässä oli joitain kysymyksiä, joita perustulomalli on herättänyt. Itse ihailen kyllä sitä intoa ja ennakkoluulottomuutta, joilla vihreät on tukijärjestelmää kehittänyt. Maailma ei muutu jos uusia avauksia ei tule ja keskustelu ei herää. Eri asia sitten on, että millä keinoin ja kuinka huolellisesti uudistukset toteutetaan.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Tie perille

Kävin äsken läpi hakusanoja, joilla blogiini on löydetty. Ihmeellinen tuo google.

Olen jo aiemmin huomannut, että useimmiten sivuilleni löytää etsimällä lumikkia ja seitsemää kääpiötä. No, olenhan kirjoittanut kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta Turun seudulla viitaten tuttuun satuun. Toivottavasti ei ole moni lapsi pettynyt.

Sivuilleni löytää toki myös hakemalla elonmerkkejä tai vaikka nimeäni. Mutta myös jos haluaa tietää kunta- ja palvelurakenteesta tai Paras-hankkeesta.

Mielenkiintoiseksi on kuitenkin käynyt vasta viime aikoina kun sivuni löytyy ykköshittinä etsittäessä Rauman pölynimurikauppiaita. Enpä osaa antaa puhelinnumeroa tai osoitetta, mutta olenpahan kirjoittanut heistäkin jotain, yhdessä tai erikseen.

Myös hakusanalla "pökäleet" päätyy lukemaan elonmerkkejä. Kuka on hakenut pökäleitä? Miksi? Ja onkohan ollut tyytyväinen, kun pääsi lukemaan niistä tästä blogista. Löytyiköhän vastauksia?

Miten aiemmin löysimme mitään, miten tulimme toimeen ilman tätä tiedon tulvaa? Ja tiesikö kukaan mistään mitään? Eipä tuolloin olisi kukaan yhdistänyt minua raumalaisiin pölynimurikauppiaihin tai pökäleisiin. Vai olisiko? Ja onko se tarpeen edelleenkään?

Kampanja avattu


No niin, oli Demarinuorten ja Sonkin yhteinen kampanja-avaus lauantaina. Pakkasta piisasi ja juuri flunssasta toipuneena tuli mieleeni, että mahtaako varpaat jäätyä irtipoikki. Ehjänä säilyttiin, ohessa kuva touhusta (kuvan ottanut Juuso Alatalo).

Minulla on huomenna syntymäpäivä. Mummini oli jo ehtinyt ihmetellä, että josko minusta on tullut niin poliitikko, että valehtelen ikäni esitteeseenkin. Sanoin vain hieman ennakoivani, suurin osa esitteistä kuitenkin jaetaan huomisen jälkeen. Ikävä tosiasia vaan on, että ikää tulee. No, yritän säilyä nuorekkaana muuten ;)

Nyt on kovin mukava fiilis kampanjoinnista, kun numerot saadaan tällä viikolla, lehti menee painoon ja sitten loppuaika onkin sitä itse kampanjointia, ihmisille juttelemista ja kaikkea sellaista mukavaa.

Piti tässä oikein asiaakin puhua, mutta taidan jättää sen seuraavaan bloggaukseen, sillä tämä meni tällaiseksi höpinäksi.

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Elämää ja vilinää ja ydinenergiaa

Aikamoinen tohina ollut tällä viikolla. Ystäväpiiriini on syntynyt kaksi uutta nyyttiä, kolmatta vielä odotellaan. Eilen oltiin Pohjanmaalla yhden väsyneen viimeisissä juhlissa ja juuri täksi viikonlopuksi ystävät ulkomailtakin tulivat Suomeen visiitille.

Perjantaina tuli myös esite uunista ja olen itse ainakin tosi innoissani ilmeestä, kiitos kuuluu Sannalle! Nyt kelpaa aloittaa suuri vaalirumba. Kiinnostuneita tuntuu riittävän, sähköposteja tippuu tasaisesti ja hyvä meininki aletaan saada päälle. Parin viikon päästä tiedetään myös, että millä numerolla niitä elonmerkkejä sinne eduskuntaan saadaan...

Itse alan olla sitä mieltä, että vaalikoneiden määrää pitäisi hieman rajoittaa. Muutama kattava ja monipuolinen on varmasti tarpeen äänestyspäätöstä tehdessä, mutta tuntuu, että kaksikymmentä on vähintään tullut jo täyteen. Mahtaako niitä kaikkia edes kukaan käyttää?

Ydinvoimasta on tullut eniten kyselyjä sähköpostiini, mikä on kantani ja miten äänestäisin eduskunnassa. Kantani on selvä ja helppo lausua ääneen: Suomeen ei tule rakentaa kuudetta ydinvoimalaa vaan panostaa uusiutuviin energialähteisiin ja energian säästöön. Jos kaikki varat, jotka oltaisiin valmiit laittamaan kuudennen ydinvoiman rakentamiseen panostettaisiinkin uusiutuvien energiamuotojen kehittelyyn, uskoisin meillä olevan varsin nopeastikin hyviä ja tehokkaita uusiutuvia ja kestäviä energiantuotannon muotoja käytössä. Ja vieläpä sellaisia, jotka sopivat Suomen olosuhteisiin. Ja kaiken kukkuraksi, joita Suomi voisi ylpeänä viedä ulkomaille ja jotka työllistäisivät suomalaisia. Kysymys on siis vain siitä, mihin haluamme panostaa ja olemmeko valmiita panostamaan suomalaiseen osaamiseen ja innovatiivisuuteen.

Uskon, että kuudes ydinvoimala lisäisi tunnetta energian ikuisesta riittävyydestä, jolloin panostuksia energian säästöön ei tehtäisi. Näin ollen kulutus kiihtyisi ja tarve lisäydinvoimalle nousisi muutaman vuoden päästä jälleen agendalle. Ikuinen kierre, jota kukaan ei uskaltaisi katkaista ja jonka pitkän aikavälin vaikutuksista meillä kellään ei ole tietoa.

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Kulttuuria kaikelle kansalle?

Turusta ollaan kovaa vauhtia tekemässä vuoden 2011 eurooppalaista kulttuuripääkaupunkia, mutta projektissa on unohdettu, mitä kulttuuri on. Kulttuuri ei tarkoita vain eliitin harrastuksia eikä kulttuuripääkaupunkihankkeessakaan tietääkseni ole käytetty etuliitettä "korkea". Mielestäni Turun pitäisikin tukea kaupungissa tuotettavaa kulttuuria laaja-alaisesti, huomioiden myös ruohonjuuritasolta ja harrastajapohjalta nousevat toimijat. Erityisesti näin säästökaudella kaupungin kannattaisi aktiivisesti tukea kulttuuritoimintaa, jota tuotetaan kustannustehokkaasti ja tarjotaan kaupunkilaisille edullisesti.

Kulttuuripääkaupunkihanke kompuroi pahasti kun tilalaitos päätti laittaa myyntilistalle Turun ylioppilasteatterin kiinteistön Linnankatu 24:ssä. Tällä annetaan selvä viesti, ettei kulttuurikaupunki Turkua kiinnosta nuorten tekijöiden panostus kaupungin taide-elämään. Turun ylioppilasteatteri on lähes viisikymmenvuotisen historiansa aikana tuottanut jatkuvasti laadukasta näyttämötaidetta edulliseen hintaan kaikille turkulaisille. TYT tarjoaa areenan nuorille tekijöille ja uusille ideoille, ja on pitkän historiansa aikana lunastanut paikkansa turkulaisessa kulttuurin kentässä. TYT on varautunut suurilla suunnitelmilla myös kulttuuripääkaupunkivuoteen, paljon rivakammin ja kansainvälisemmin kuin monet muut kulttuurilaitokset.

Onko tosiaan niin, että Turun kaupungin kannattaa pyrkiä eroon Turun ylioppilasteatterin kaltaisista yleishyödyllisistä laitoksista, jota tuottavat iloa kaikille, myös vähävaraisille, turkulaisille? Ylioppilasteatteri kuuluu olennaisena osana jokaisen suomalaisen yliopistokaupungin kulttuurielämään. Onko Turku valmis luopumaan tästä lyhytnäköistä myyntivoittoa tavoitellessaan? Kannattaisiko tässä taloudellisessa tilanteessa olla vain kiitollinen siitä, että joku laittaa edullisesti tikkua ristiin, ei rangaista siitä? Toivon todella, että TYT:n kiinteistö otetaan pois myyntilistalta ja kannustetaan sitä toimimaan edelleen turkulaisten viihdyttäjänä, elämysten tarjoana ja nuorten tekijöiden äänitorvena. Pidetään kulttuuri Turussa.

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 26.1.2007

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Mahtavaa!


Tuli lunta! Eilen sai tehdä lumitöitä ja päivitellä naapurin rouvien kanssa, että kauankohan tätä kestää, tuleeko vielä paljon, tuleepa paljon, ja onpa nättiä. Talvi on kyllä ihan kiva vuodenaika, kunhan se vaan tulee.

Meidän perheen miehet vasta lumesta innoissaan ovatkin, toinen tuskin malttaa olla menemättä Hirvensalon alpeille ja toinen hyppii kuin raivopäinen onnesta sekaisin, kolme pitkää hyppyä, pari tavallista askelta, kolme hyppyä ja spurtti. Kuvassa hieman rauhallisempana katselee ympärilleen, josko jäniksiä näkyisi.

Eilen oli paneeli Kastun koulussa ja lukiossa. Oli ihan mukava jorista niitä näitä, lähinnä pakkoruotsista. Muistan itsekin kuinka hirvittävää oli koulussa lukea ruotsia, muita kieliä ahmin kuin kaurapuuroa, mutta ruotsi ei tuntunut luonnistuvan. Myöhemmin vasta tajusi kielen merkityksen ja jopa innostuin niin paljon, että piti oikein vaihtoon Uppsalaan lähteä. Nyt nuo opit ovat kyllä taas jääneet taka-alalle ja hieman hirvittää tulevat ruotsinkieliset paneelit. No, tuulta päin.

Nyt kuitenkin luennolle päin. Pitäisi saada noita jatko-opintoja käyntiin ja eteenpäin.

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Vaalit lähenee

Ja tunnelma tiivistyy. Nyt pitäisi viimeistään lyödä lukkoon kaikki suuret ja pienet suunnitelmat. Viime yönä jo heräsin ja aloin pohtia kaikkea, mitä en ole vielä tehnyt. Tässä on ollut viime päivinä vähän muuta, perhehuolia ja sitä kautta matkoja Pohjanmaalle. Nuo asiat tietysti myös vievät ajatukset pois vaaleista, ja toisaalta Pohjanmaalla sitä käännytystyötä vasta olisikin...

Kaupungissa on nyt vuoden alussa tapahtunut niin kummia, että en oikein ole enää varma, mikä käsi kehtoa oikein keinuttaa. Liikuntamaksut nousivat, rakennusprojekteja tehdään vaikka turhaan (aivan kuin rahaa tulvisi ovista ja ikkunoista), koulutoimelta aletaan periä vuokraa kulttuurista seinillä (todellinen kulttuuripääkaupunki) ja bussilippujen hintoja korotetaan ja ihmetellään samalla käyttäjämäärien laskua. Nyt viimeisenä lannistavana iskuna oli kyllä tuo ylioppilasteatterin kiinteistön laittaminen myyntilistalle. Joku on valmis tekemään Turussa pyyteetöntä työtä halvalla niin eiköhän siitäkin sovi rangaista. Epävarmuutta ja -reiluutta jaetaan tasaisesti kaikille.

Pakko vielä näin loppuun kommentoida kommentteja, että miksi vihreitä pidetään oikeistolaisina. Ainakin täällä Turussa he tuntuvat aina liittoutuvan oikeiston kanssa, käyvän samoissa ryhmäkokouksissa ja istuvan lautakuntapöytien oikealla puolella. Enää en ole aivan varma, että ovatko vihreät edes kestävän kehityksen kannalla, kun menivät innoissaan mukaan juuri remontoitujen toimistotilojen purkuun ja uuden rakentamiseen. Ei ainakaan minusta kovin kestävää... No joo, lopetan tämän keskustelun tähän ja toivon, että joskus Turussakin vihreät ja vasemmisto voisivat istua pöydän samalla puolen.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Väliaikaista kaikki on vaan…

Näinhän sanoi jo lauluntekijäkin aikanaan ja lauseen tuntuu ottaneen omakseen myös elinkeinoelämä.

Laman jälkeen Suomea lähdettiin rakentamaan uuteen talouskasvuun keinolla millä hyvänsä. Tuolloin tuntui järkevältä heikentää työehtosopimuksia, jotta yrityselämä sai tarvittavaa joustavuutta. Suomi lähti uuteen kasvuun, ja tänään suomalaisten varallisuus on suurempaa kuin koskaan. Vaan kenelle tämä varallisuus on kertynyt?

Elinkeinoelämä vaatii edelleen kolmikannan heikentämistä, taloudellinen kasvu menee jatkuvasti työntekijöiden aseman edelle ja talouskasvun tavoittelu ihmisen edelle. Taisi huumassa unohtua, että työntekijä onkin ihminen.

Ihminen haluaa suunnitella tulevaisuuttaan. Yksi haaveilee eläkepäivistä, yksi perheestä ja yksi siitä, että pystyy lähtemään lomalle perheensä kanssa ensi kesänä. Tulevaisuuden suunnitteluun tuntuu nykyään kuitenkin vain harvalla olevan mahdollisuus.

Elinkeinoelämä olettaa työntekijän olevan kone, joka voidaan vaihtaa uuteen sen rikkoutuessa. Näin ei kuitenkaan ole. Tulevaisuuden työvoimapulasta puhutaan, ja sitä todennäköisempää se on, mitä heikommin työntekijät voivat.

Talouskasvun aikaan pitää olla valmis panostamaan työntekijöihin, tarjoamaan heille turvaa huomiselle. Elämä ei ole väliaikaisuudesta toiseen hyppimistä vaan pitkäjänteistä kehittämistyötä, jota lyhyet projektit syövät ja epävarmuus huomisen rahoituksesta heikentää elämän mahdollisuuksia.

Nyt on aika herätä, jotta meillä olisi työntekijöitä huomennakin ja jotta tämä yhteiskunta ylipäänsä huomennakin pyörii. Ei kaikki voi olla väliaikaista, eivät varsinkaan työsuhteet.


Artikkeli julkaistu turkulaisessa 10.1.2007

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Voima, joka pysäyttää liikkeen

Kirjoitin joskus artikkelin voimasta, joka turkulaisia liikuttaa eli liikuntalautakunnasta. Nyt tuo voima tuntuu hiipuneen.

Kuka puhui työikäisten liikkumattomuudesta, kuka puhui ylipainon aiheuttamista lisääntyvistä terveyskuluista, kuka puhui nuorten passiivisuudesta? Joku ehkä puhui, vaan kukaan ei tainnut olla kuulemassa. Kaupunki nosti vuoden alusta roimasti liikuntapaikkamaksuja. Muun muassa kuntosalille meno maksaa nyt tuplat aiempaan, hinta nousi 2,5 eurosta viiteen. Ja vastustuksesta huolimatta myös opiskelijoiden ja työttömien maksut tuplattiin.

Olen aiemmin tässä blogissa ihmetellyt kulttuuripääkaupunkihankkeeseen suunnattuja rahoja. Hyvä asia ehkä, vaan harmillisen vähäpätöinen tavalliselle turkulaiselle. Harva perheenäiti, työtön, opiskelija, duunari tai pätkätyöläinen on valmis panostamaan oopperalippuun. Kuntosalille tai uimaan joku saattaisikin mennä, mutta nyt hinnat alkavat olla jo niin korkeat, että hirvittää. Ja liikunta kuitenkin tekisi hyvää myös yhteiskunnalle; työkyvyn, terveyden ja jaksamisen lisääntymisenä.

Turun budjetti joutui tänä vuonna todelliselle kaalikeitolle, useat hallintokunnat pitivät kiinni dietistä, useat joutuivat taipumaan tai jotkut eivät välittäneet kaalikeiton mausta lainkaan vaan kaipasivat lihaa. Liikuntatoimi piti kiinni siitä, että budjetti ei kasva, ja tämä näkyy suoraan kuntalaisille tarjottavissa palveluissa. Tulevaisuudessa turkulaisille on tarjolla yhä enemmän korkeakulttuuripalveluja (mutta muun muassa populistinen Kylämäen maalaismiljöö on lakkauttamisuhan alla). Liikuntapalvelut taas vedetään minimiin ja toivotaan, että yksityinen sektori järjestää sitä riittävästi. Hinnalla millä hyvänsä. Ne käyttää, joilla on varaa.

Ennaltaehkäisy ei ole päivän sana Turussa, enkä tiedä onko se muuallakaan. On vaikea havaita syy-seuraus -suhteita, ennakoida tulevaisuutta. Tosiasia kuitenkin on, että nämäkin laskut tulee joskus maksettavaksi. Kalliisti.