torstaina, marraskuuta 30, 2006

Kuinka painavaksi käy taakkamme

Luin lehdestä, että turkulaisen työssäkäyvän elatustaakka oli vuonna 2004 1,32 eli jokaista sataa työssäkäyvää kohti on 132 työtöntä tai työvoiman ulkopuolella olevaa. Tämä siis vuonna 2004. Mietin, että mikä huoltosuhde tulee olemaan vuonna 2010, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle?

Tällä hetkellä tehdään kaupungille seuraavan vuoden budjettia. Näyttäisi siltä, että sosiaali- ja opetuspalveluista joudutaan karsimaan, jotta saadaan terveyspalvelut hoidettua. Turkulaiset vanhenevat vääjäämättä ja terveyspalveluiden tarve tulee kasvamaan vuosi vuodelta. Mahtaakohan tämä tarkoittaa, että tulemme myös vuosi vuodelta supistamaan sosiaali- ja opetuspalveluita? Mitenköhän tämä Turku pyörii vuonna 2010?

Nyt näyttää ikävästi siltä, että samalla kun meidän nuorien turkulaisten elatustaakka kasvaa, supistetaan meitä nuoria tukevia palveluita. Onko niin, että vuonna 2010 lastenhoito ja ennaltaehkäisevä sosiaalityö ovat pyyhitty pois kaupunkilaisille tarjottavien palveluiden listalta? Peruskouluissa opetusta on vain sen verran, että lapset saavat juuri ja juuri opetusvelvollisuutensa täyteen, turkulaiset lukiolaiset ovat pakotettuja käymään lukiota neljä vuotta supistetun kurssitarjonnan vuoksi. Entä kun aletaan vähentämään nuorten liikuntamahdollisuuksia muun muassa liikuntapaikkamaksuja perimällä. Millaisessa kunnossa ovat lapset silloin, kun heidän pitäisi siirtyä työelämään? Kuinka paljon tulevat terveydenhoitokulut silloin olemaan. Nämä kaikki tulevat tekemään minun sukupolveni taakan todella painavaksi.

Kyse ei ole mistään sukupolvien välisestä taistelusta vaan kyse on yhtälöstä, jonka ratkaisemiseen toivoisin ryhdyttävän jo nyt. Minun sukupolvestani on huolehdittu hyvin, kiitos suurille ikäluokille, joiden vanhenemisesta minä haluan osaltani huolehtia. Kysymykseksi nouseekin, että kuinka minä pystyn huolehtimaan sekä omista vanhemmistani että omista lapsistani jos turvaverkko nyt puretaan?

En haluaisi olla pessimisti, mutta tilanne näyttää mahdottomalta. Aina on helpompi ajatella taloutta vain vuodella eteenpäin, mutta nyt pitäisi suunnitella rahat myös tuleville vuosille. Kaupungilla on haastavat ajat käsissään, jotta me kaupunkilaiset pystymme hoitamaan kunniallisesti sekä vanhentuvan väestömme että niistä tulevaisuudessa huolehtivan nuorison. Taitaa olla ihmeiden aika. Toivon vain, että nyt ei unohdettaisi meitä pienempiäkin sukupolvia, meitä, jotka haluamme huolehtia aikanamme teistä, meitä suuremmasta ikäpolvesta.

Julkaistu Turkulaisessa 23.11.2006

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Olen tässä viime aikoina miettinyt aika paljon tuota kunta- ja palvelurakenneuudistusta täällä Turun seudulla. Paras-hanke edellyttää yhteistyötä ja toimenpidesuunnitelmaan Turun ja ympäröivien seitsemän kunnan kesken.

Paras -hanketta ajatellaan usein pienten kuntien pelastajaksi, mutta täällä Turussa tuntuu, että sitä ajatellaan keskuskunnan pelastajaksi. Turku on pinta-alaltaan pieni, työpaikkoja on jokaista sataa asukasta kohti 123 ja työttömyysprosentti huomattavasti naapurikuntia suurempi. Tilanne täällä on siis hieman eri kuin muualla Suomessa. Täällä keskuskunta kerää sosiaalitoimiston asiakkaat, vuokralaiset, koulutuksen kustannukset ja suurimman osan vanhusväestöstäkin sekä tietenkin tekee investoinnit koko alueen elinkeinoelämän eteen ympäröivien kuntien kuoriessa kermat päältä. Tai tältä se ainakin tuntuu.

Mutta mutta, tilanne ei ole aivan näin mustavalkoinen. On Turussa tehty paljon väärinkin. Ei Turku ole hallinnoltaan notkein, se ei ole järjestänyt palveluitaan tehokkaasti eikä se varsinkaan ole ollut kovin hyvä työnantaja. Kuntien välisiin neuvotteluihin se on kuitenkin lähtenyt periaatteella, että kaikkien pitää sulautua Turkuun.

Itse näkisin, että neuvottelut olisi pitänyt aloittaa käymällä läpi Turun ja ympäristökuntien käytännöt niin palvelutuotannossa, koulutuksessa, henkilöstöasioissa kuin teknisilläkin sektoreilla. Tämän jälkeen olisi tehty vertailu, että mikä toimii missäkin. Ja kun tämä vertailu olisi tehty, kaikkien olisi pitänyt niellä ylpeytensä ja olla tyytyväisiä, että jossain ollaan ehkä osattu tehdä asioita paremmin kuin omassa kunnassa. Ja se parhain ja tehokkain tapa tulisi ottaa käyttöön jos ja kun aletaan palvelurakenteita ja kuntarajoja muuttamaan.

Kunta ei ole mikään yhden ihmisen luomus, jonka kaikista käytännöistä pitäisi pitää kynsin hampain kiinni. Kunta on elävä, toimiva ja ajan mittaan kehittyvä (tai taantuva) elin, jota pitäisi pystyä tarkastelemaan kriittisesti, myös sisältäpäin. Näin päästäisiin paljon pidemmälle myös neuvotteluissa.

Ja se mitä puhutaan 20 000 asukkaan kokonaisuuksista parhaina tuottajina voidaan unohtaa, sillä 20 000 asukkaan kunnilla ei voida tehdä investointeja, pyörittää ammatillisia koulutuksia eikä osallistua kansalliseen eikä kansainväliseen kilpailuun elinkeinoelämästä, työpaikoista, työvoimasta ja toimivasta yhdyskuntarakenteesta.

tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Mielikuvia ja nimiä

Kylän opettajakin soitteli...
Eikö näin aina aloita erään lehden eräs kolumnisti? No, näin kävi joka tapauksessa minulle. Opettajan asia vain oli kovin erikoinen. Kyseli, että tiedänkö poliitikkojen lempi- /pilkkanimiä. Pisti miettimään. Ainahan noita viljellään, kun tutussa porukassa kerrotaan juttuja, mutta mikään niistä ei taida olla oikein todellinen.

Yhdestä kerrotaan juttuja kultaketjujen ja rintakarvojen mukaan, yhdestä, joka ottaa päiväunia kokousten kesken ja on ensimmäisenä paikalla kun ruokaa tarjotaan. Yksi on porukan Il Corleoni, yksi 70-luvun aikuisviihdetähti, mutta nämä on näitä, juttuja. Kunnollisia julkisia nimityksiä ei tullut mieleen.

Kysymys kyllä herätti siinä mielessä, että jos minusta, näin ehdokkuuden kautta, tulee julkista riistaa niin varmasti tulen myös saamaan liikanimiä, tai ehkä olen jo saanut. Tulenko koskaan tietämään näitä? Entä haluanko edes tietää? Entä pitäisikö nimistä loukkaantua vai olla vain tyytyväinen, että on liikuttanut jotakuta niin paljon, että hän on halunnut jopa antaa minulle kannuksen?

Kampanjan graafinen ilme alkaa olla valmis. Sekin saattaa herättää ajatuksia. Tai näin ainakin toivottavasti. Ehkä se tulee julkiseksi jo tänä iltana nettisivuillani eli www.piiaelo.net
Kommentoikaa ihmeessä. Blogin kirjoittelukin on vähän jäänyt, kun on pitänyt tuota kampanjaa suunnitella. Aikaa on vielä, mutta pyörän pitää pyöriä, jotta tulos olisi toivotunlainen eli eduskuntaan saadaan eloa ;).

Niin ja jos noita nimityksiä tulee jollekulle mieleen niin kertokaa myös minulle! Välitän sitten edelleen ne kylän opettajalle. Tai tiedä vaikka hänkin palstaa lukisi...