sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Vihreää hyvinvointia

Mietin tuossa, että mitä on vihreä sosialidemokratia, mitä se merkitsee minulle, että olen ennen kaikkea sosialidemokraatti enkä vihreä. Itse pidän erikoisena, että joku edes tällaista kysyy, mutta toki se on ymmärrettävää kun nostan näitä ympäristöarvoja aina voimakkaasti esille.

Olen tässä katsellut vihreitten luottamushenkilöiden päätöksentekoa kotikaupungissani ja hämmästynyt, että miten he ovat saaneet leimakseen vihreyden pariksi punaisen. Useimmissa lautakunnissa vihreät ovat vaa'ankieli asemassa ja kaikissa niissä he myös istuvat pöydän oikealla puolella.

Puheet ja ihannoinnit, joita nuorten keskuudessa tapaa, joissa vihreät ovat heikompaa puolustavia ja sosiaalista hyvää etsiviä hyvinvoinnin puolustajia ovat kyllä kaukana varsinaisesta poliittisesta päätöksenteosta. Siitä nyt hyvänä esimerkkinä vaikka tapahtumat liikuntalautakunnassa (joista avaudun myöhemmin).

Minulle on selkeää, että olen ennen kaikkea sosialidemokraatti, heikoimpien puolestapuhuja ja hyvinvointivaltion saavutuksia ihannoiva. Ihmisen pienet teot lähtevät arjen mahdollisuuksista, köyhyysrajan alapuolella elävän on vaikea kuvitella ostavansa luomua kun ulkomailta tuotettua saa puolet halvemmalla. Ja tämä pitää ymmärtää. Maailma on kokonaisuus ja sitä pystyy muuttamaan sen kaikkia osia muuttamalla.

Alla vielä muutamia ajatuksiani vihreästä sosialidemokratiasta. Tänään päättyy jäsenäänestys. Jos pääsen Varsinais-Suomen sosialidemokraattien listalle tulevat ainakin nämä ajatukset näkymään kampanjassani. Pitäkää peukkuja!

Ongelma:

Maailma on nähtävä kokonaisuutena, jossa ihmiset ja ympäristö elävät rinta rinnan. Jotta ihmiset voivat voida hyvin, on myös ympäristön voitava hyvin. Sosialidemokraattinen näkökulma vihreyteen on, että samalla kun pidämme huolta haavoittuvasta ympäristöstä pidämme huolta myös heikoimmista ihmisistä, jotka kärsivät rikkaiden hyväksikäytöstä.

Maailman köyhimmät maat joutuvat kärsimään luonnonkatastrofeista ja ilmaston lämpenemisestä rikkaiden maiden käyttäessä säästelemättä luonnon hupenevia varoja. Köyhimmät ja huono-osaisimmat joutuvat kärsimään rikkaiden vallan- ja rahanhimosta. Tuotantolaitokset tavoittelevat yhä suurempia voittoja osakkeenomistajilleen, maat yhä kulutuskeskeisempää elämää kansalaisilleen samalla kun työtekijät irtisanotaan ja maailman toisessa kolkassa kärsitään nälkää.

Mitä on tehtävä:

Suomen on aktiivisesti ryhdyttävä tukemaan vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittelyä. Enää ei voida keskittyä vain miettimään lisäydinvoiman rakentamista tai öljyriippuvuutta Venäjästä. On alettava toimia vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittelyssä, jotta tulevaisuudessa niin Suomi kuin maailman heikko-osaisetkin maat pystyisivät tuottamaan energiaa ympäristöystävällisesti, edullisesti ja ilman fossiilisia polttoaineita.

Ongelma:

Itämeri saastuu ja Suomen rannikot muuttuvat elinkelvottomiksi. Samalla loppuvat elinkeinot kuten maatalous, kalastus ja satamateollisuus. Suurimmat syyt Itämeren kauhistuttavaan tilaan ovat maatalous, aiempi telakkateollisuus ja logistiikka, ennen kaikkea öljyturmat.

Mitä on tehtävä:

Maataloustuet on saatava julkisiksi ja ne on suunnattava ennen kaikkea ympäristöystävälliseen tuotantoon. Maataloustukien käytön valvontaa on tiukennettava, jotta valtion rahat eivät mene jo ennestään pullottaviin taskuihin vaan oikeasti ympäristöystävällisen ruuan tuottamiseen. Maanviljelyä ei pidä Suomessa ajaa alas vaan lähiruuasta on tehtävä todellinen vaihtoehto kaikille suomalaisille, myös vähävaraisille.

Telakkateollisuus on yksi Suomen tärkeimmistä teollisuudenaloista nyt ja tulevaisuudessa, sillä Suomi pystyy kilpailemaan ammattitaidolla ja osaamisella eikä sen pidä kilpailla veroilla ja halpatyövoimalla. Telakkateollisuuden aiheuttamat ympäristövahingot kohdistuvat kuitenkin alueellisesti eikä yksittäisillä kunnilla ole mahdollisuuksia puuttua ongelmiin riittävällä panostuksella. Valtion tulisikin aktiivisesti panostaa ruoppausmassojen käsittelyyn siten, että Itämeri saataisiin mitä pikimmiten puhdistettua tinayhdisteistä, tätä vastuuta ei pidä sysätä kunnille.

Itämeren alueen yhteistyö ei edelleenkään ole saumatonta vaan Venäjä on useimmiten jätetty tai jäänyt neuvottelujen ulkopuolelle. Muut Itämeren maat ovat jo kieltäneet yksirunkoisten alusten käytön öljykuljetuksissa, mutta Venäjälle nämä alukset kuitenkin saavat vielä mennä. Itämeri on kuitenkin meidän yhteinen, joten Itämeren alueen tulisi voimakkaasti painostaa Venäjää yksirunkoisten alusten kieltämiseksi. Tähän liittyy myös energiariippumaattomuus ja lähiruoka, jotka vähentävät logistiikkaa.

Ei kommentteja: