tiistaina, toukokuuta 09, 2006

Meistä ei riitä

Viime aikoina poliittista keskustelua on hallinnut tulevaisuuden palveluiden tuottaminen. Kuka ne tuottaa, kuka maksaa, kuinka syvällä olemme, kun vanhempamme kaipaavat apuamme? Huolestuttavaa tässä keskustelussa on ollut, että kukaan ei ole kunnolla tarttunut siihen, miten me nuoremmat sukupolvet pystymme tosiasiassa tätä yhteiskuntaa tulevaisuudessa pyörittämään.

Politiikassa, kuten elämässäkin, on useimmiten kyse rahasta. Ikävä kyllä. Palveluiden tuottamiseen liittyvässä keskustelussa haluaisin kuitenkin kuulla puhuttavan myös siitä, miten me nuoret jaksamme ne hoitaa, miten meitä kohdellaan ja mistä Suomeen riittää väkeä ja varallisuutta hoitamaan palveluita.

Nyt on paljon keskusteltu pätkätyöllisyydestä, ja joku on jopa väittänyt nuorten sitä itse haluavan. Itse ole ollut tuossa suossa jo varsin pitkään, eikä sitä kehua voi. Olisi kiva joskus elää tilanteessa, jossa voisi miettiä vaikka vuoden eteenpäin, miettiä, mitä silloin tekee ja missä ja saako siitä elantonsa. Tällä hetkellä hyvin harva vastavalmistunut tai ylipäänsä työelämässä vasta muutaman vuoden mukana ollut on siinä tilanteessa. Epävarmuudessa ei halua ajatella perheen perustamista, ei tuskailla tulevaisuuden hoitohenkilökunnasta, saati että epävarmuudessa pystyisi ajattelemaan pitkäjänteisesti. Muut työnhakijat tunnetaan uhkana, eikä pystytä ajattelemaan siitä suurta työvoimapulaa, jota eläkeiän kynnyksellä olevat haluavat mediassa viljellä.

Työvoimapula ei tunnu todelliselta siinä vaiheessa kun jokainen päivä on kamppailua omasta työpaikasta, epävarmuutta tulevaisuudesta ja uhkakuvia irtisanomisista ja projektien rahoituksen loppumisesta. Nyt pitäisi kuitenkin alkaa toimia, jotta tämä yhteiskunta pyörisi vielä kymmenenkin vuoden kuluttua.

Poliittisen agendan kiireisiksi asioiksi tulisi oikeasti nostaa työvoiman riittävyys, nuorten jaksaminen, työhyvinvoinnin lisääminen ja tulevaisuuden tekijät. Ei riitä, että niistä linjapuheissa mainitaan, niihin on pikaisesti tartuttava. Tulevaisuus on täällä nopeammin kuin kukaan haluaisi uskoa, ja me nuoret olemme siinä jäämässä jalkoihin.

1 kommentti:

Mikael Hiltunen kirjoitti...

Yksi keskeisimmistä asioista on mielestäni myös tutkintojen luonteen monipuolistaminen, tavalla joka antaisi työntekijälle mahdollisuuden siirtyä ammatista toiseen. Alati kasvavan epävarmuuden ja muutoksen aikana on tärkeää, että osaaminen ei rajoitu pelkästään tietyn asian ympärille. Monipuolisen osaamisen omaavalle työntekijälle on kysyntää työmarkkinoilla.

Koulutus ei tietenkään voi antaa niin monipuolisia taitoja, mutta olisi tärkeää, että työntekijöillä olisi mahdollisuus kehittää ja monipuolistaa osaamistaan työpaikoilla. Kulunut termi: elinikäinen oppiminen, ei ole lainkaan hassumpi idea. Se antaisi työntekijöille uusia virikkeitä ja voimia jaksaa työssään.

Työhyvinvoinnin rapistumiseen tulisi herätä tarjoamalla työntekijöille mahdollisuuksia kehittää itseään. Työnteon jatkuva tehostaminen ja työtaakan lisääminen nakertavat nähdäkseni pitkällä tähtäimellä yrityksen kilpailukykyä, jos niitä ei täydennetä panostuksilla työntekijöiden hyvinvointiin.