torstaina, huhtikuuta 13, 2006

Sairaalapelko

Olen ollut hiljaa, hiljaisuus johtuu kipeästä vatsasta. Maanantaina se alkoi, tiistaina menin ensiapuun, keskiviikkona samoin, tänään jo toivottavasti helpottaa. Eivät tiedä mikä on. Ei vain pysty liikkumaan, saati istumaan samassa asennossa montaa minuuttia.

Olen äärimmäisen huono menemään lääkäriin, vähättelen vaivojani ja yritän saada kaikki taudit paranemaan sillä, että menen ajoissa nukkumaan. Näin äiti aina pienenä sanoi: "Mee nukkumaan, kyllä se siitä paranee". Ja niin olen tehnytkin, paitsi nyt oli pakko mennä tutustumaan sairaalan tunnelmaan. Huh.

Myönnän ihan suoraan, että pelkään sairaaloita. Pelkään niin paljon, että pyrin välttämään omien sukulaistenikin tervehtimistä sairaalassa. Ystävieni vastasyntyneitä menen tapaamaan, kunhan ensin kerään rohkeutta päivän kaksi. Vastasyntyneet ovat kuitenkin sitä sairaalan positiivista antia. Olen joskus jopa pyörtynyt sairaalaan siitä stressistä, jonka pelko aiheutti.

Pelkään myös neuloja, johtuu kuulemma lapsena sairastamistani korvatulehduksista. Samoin voin heikosti pahasta hajusta, sairaista ihmisistä, verestä, ja siitä steriilistä hajusta.

Tiistai päivä oli siis mitä rattoisin. Makasin ensiavussa, musta otettiin kokeita, viereinen mummo huusi mahaletku-tuskaansa, kuulin sairaskertomuksia ja oma vointini oli kaamea.

Tähän voisin sitten vielä lisätä sen, että missä minun piti olla, eli presidentinlinnassa. Tarja oli järjestänyt bileet aktiivisimmille kampanjatyöntekijöille ja minutkin oli kutsuttu. Mutta kuinkas kävi? Lähtöaika koitti ja mulla oli kolttuna ihana turkoosi froteepaita, tuskinpa olisin päässyt edes linnan portista. Tukan olin kuitenkin ehtinyt aamulla käydä laittamassa. Siinä sitä olisi ollut, takatöyhtö makaamisesta ja turkoosi froteekolttu ja itkettyneet silmät...

No, tiistaista selvittiin, mutta hieman vielä hampaankolossa on huominen. Huomenna meidän pitäisi nimittäin lähteä Amsterdamiin. Tuosta matkasta olen haaveillut. Viimeksi loma on ollut jouluna, ulkomailla en ole ollut viime kesän jälkeen ja vain miljoonat tulppaanit voivat minut pelastaa. Reissuun ei vain voi lähteä jos ei pysty liikkumaan ja vatsa sattuu. Tänään olenkin luvannut itselleni tehdä ihmeparantumisen... Haluan reissuun!!!

Ei kommentteja: