keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006

Kevättä rinnassa

Amsterdam oli ihana. Me kuitenkin sitten lähdettiin, vaikka vähän epäilytti tuon kivun takia. No, hyvin meni ja matkan varmasti käytetyin sana oli "ihana". Tai siis minä käytin sitä, Teemu machoili ja käytti sitä vähemmän.

Olen kukkahullu. Itse asiassa taidan suhtautua kaikkeen vähän fanaattisesti. Olen kukkahullu, olen koirahullu, olen sairaalapelkoinen, olen fanaattinen varpaiden väleistä, rakastan ja raivoan aina koko sydämestäni. Minussa ei taida olla tasaista kohtaa.

Ja Amsterdamia rakastin, kaupunki oli ihana. Kaikkein ihaninta oli kuitenkin kukkapuisto, jonne sain Teemunkin houkuteltua. Sinne oli istutettu noin 7 miljoonaa sipulia ja se oli kuin jostain unesta. Kukkia oli joka puolella. Koko sateenkaaren kirjo oli edustettuna. Ja päivän kruunasivat vielä vuoden ensimmäiset mansikat.

Jotenkin tämä viikko on tuntunut aiempaa helpommalta. Loma teki todella ihmeitä ja edellisestä oli aikaa. Vähän vähemmälläkin yöunella tunnun pärjäävän, oli niin ihana loma ;)

Olin myös tosi rohkea lentokoneella matkustaja. Sen voisi oikeastaan lisätä noihin hulluuksiin, että pelkään hulluna lentämistä. Minua on pienestä pitäen viety reissuun, olen kolunnut kolkkia ja lentänyt vaikka mihin, mutta pari vuotta sitten se iski. Odotan koko ajan, että kone tipahtaa, moottori sammuu tai laskeutuminen epäonnistuu. Tuo loma taisi kuitenkin vaikuttaa siihenkin. En enää pelännyt niin paljon. Ajattelin niitä kukkia.

Tänään aion kaivaa pyörän talviteloilta ja aloittaa paremman elämän. Syön vähemmän, urheilen enemmän, poljen pyörällä, juon vettä, olen hyvä vaimo ja erinomainen emäntä Intolle. Täytyy myöntää, että on kevättä rinnassa.

Ei kommentteja: