keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006

Kevättä rinnassa

Amsterdam oli ihana. Me kuitenkin sitten lähdettiin, vaikka vähän epäilytti tuon kivun takia. No, hyvin meni ja matkan varmasti käytetyin sana oli "ihana". Tai siis minä käytin sitä, Teemu machoili ja käytti sitä vähemmän.

Olen kukkahullu. Itse asiassa taidan suhtautua kaikkeen vähän fanaattisesti. Olen kukkahullu, olen koirahullu, olen sairaalapelkoinen, olen fanaattinen varpaiden väleistä, rakastan ja raivoan aina koko sydämestäni. Minussa ei taida olla tasaista kohtaa.

Ja Amsterdamia rakastin, kaupunki oli ihana. Kaikkein ihaninta oli kuitenkin kukkapuisto, jonne sain Teemunkin houkuteltua. Sinne oli istutettu noin 7 miljoonaa sipulia ja se oli kuin jostain unesta. Kukkia oli joka puolella. Koko sateenkaaren kirjo oli edustettuna. Ja päivän kruunasivat vielä vuoden ensimmäiset mansikat.

Jotenkin tämä viikko on tuntunut aiempaa helpommalta. Loma teki todella ihmeitä ja edellisestä oli aikaa. Vähän vähemmälläkin yöunella tunnun pärjäävän, oli niin ihana loma ;)

Olin myös tosi rohkea lentokoneella matkustaja. Sen voisi oikeastaan lisätä noihin hulluuksiin, että pelkään hulluna lentämistä. Minua on pienestä pitäen viety reissuun, olen kolunnut kolkkia ja lentänyt vaikka mihin, mutta pari vuotta sitten se iski. Odotan koko ajan, että kone tipahtaa, moottori sammuu tai laskeutuminen epäonnistuu. Tuo loma taisi kuitenkin vaikuttaa siihenkin. En enää pelännyt niin paljon. Ajattelin niitä kukkia.

Tänään aion kaivaa pyörän talviteloilta ja aloittaa paremman elämän. Syön vähemmän, urheilen enemmän, poljen pyörällä, juon vettä, olen hyvä vaimo ja erinomainen emäntä Intolle. Täytyy myöntää, että on kevättä rinnassa.

torstaina, huhtikuuta 13, 2006

Sairaalapelko

Olen ollut hiljaa, hiljaisuus johtuu kipeästä vatsasta. Maanantaina se alkoi, tiistaina menin ensiapuun, keskiviikkona samoin, tänään jo toivottavasti helpottaa. Eivät tiedä mikä on. Ei vain pysty liikkumaan, saati istumaan samassa asennossa montaa minuuttia.

Olen äärimmäisen huono menemään lääkäriin, vähättelen vaivojani ja yritän saada kaikki taudit paranemaan sillä, että menen ajoissa nukkumaan. Näin äiti aina pienenä sanoi: "Mee nukkumaan, kyllä se siitä paranee". Ja niin olen tehnytkin, paitsi nyt oli pakko mennä tutustumaan sairaalan tunnelmaan. Huh.

Myönnän ihan suoraan, että pelkään sairaaloita. Pelkään niin paljon, että pyrin välttämään omien sukulaistenikin tervehtimistä sairaalassa. Ystävieni vastasyntyneitä menen tapaamaan, kunhan ensin kerään rohkeutta päivän kaksi. Vastasyntyneet ovat kuitenkin sitä sairaalan positiivista antia. Olen joskus jopa pyörtynyt sairaalaan siitä stressistä, jonka pelko aiheutti.

Pelkään myös neuloja, johtuu kuulemma lapsena sairastamistani korvatulehduksista. Samoin voin heikosti pahasta hajusta, sairaista ihmisistä, verestä, ja siitä steriilistä hajusta.

Tiistai päivä oli siis mitä rattoisin. Makasin ensiavussa, musta otettiin kokeita, viereinen mummo huusi mahaletku-tuskaansa, kuulin sairaskertomuksia ja oma vointini oli kaamea.

Tähän voisin sitten vielä lisätä sen, että missä minun piti olla, eli presidentinlinnassa. Tarja oli järjestänyt bileet aktiivisimmille kampanjatyöntekijöille ja minutkin oli kutsuttu. Mutta kuinkas kävi? Lähtöaika koitti ja mulla oli kolttuna ihana turkoosi froteepaita, tuskinpa olisin päässyt edes linnan portista. Tukan olin kuitenkin ehtinyt aamulla käydä laittamassa. Siinä sitä olisi ollut, takatöyhtö makaamisesta ja turkoosi froteekolttu ja itkettyneet silmät...

No, tiistaista selvittiin, mutta hieman vielä hampaankolossa on huominen. Huomenna meidän pitäisi nimittäin lähteä Amsterdamiin. Tuosta matkasta olen haaveillut. Viimeksi loma on ollut jouluna, ulkomailla en ole ollut viime kesän jälkeen ja vain miljoonat tulppaanit voivat minut pelastaa. Reissuun ei vain voi lähteä jos ei pysty liikkumaan ja vatsa sattuu. Tänään olenkin luvannut itselleni tehdä ihmeparantumisen... Haluan reissuun!!!

maanantaina, huhtikuuta 03, 2006

Tärkeitä asioita

Olin viikonloppuna ystävieni kanssa syömässä. Syöminen kuuluu elimellisenä osana tuohon ystäväjoukkoon ja sen tapaamisiin. Ei ole istujaista, ei kahvia, ei saunailtaa, ilman herkkuja. Ilman kymmeniä herkkuja. Joskus on joku jopa epäillyt meidän liioittelevan, mutta tietämättömiä ovat, raukat.

Ruoka, loistava seura ja pari lasia viiniä sai aikaan sen, että vaaliteesit valmistuivat, ystävieni suosiollisella avustuksella, tietysti. Ja luonnollisesti aiheet koskevat herkkuja. Vaalivoitto varmistetaan seuraavilla ydinteemoilla:

1.) Kookoshiutaleet pitää kieltää!!

Niiden tuonti EU-alueelle on kiellettävä. Kaikki kookoshiutaleita sisältävät herkkukakkuohjeet pitää polttaa, samoin kuin keittokirjat, joissa rohkaistaan käyttämään kookoshiutaleita. Vähintään sakoilla on rangaistava niitä, jotka hiutaleita käyttävät. Roviokaan ei kuitenkaan olisi pois suljettu.

Erityisen kovan rangaistuksen ansaitsevat ne, jotka pilaavat jumalaiset mokkapalat kookoshiutaleilla. Mokkapalat ovat kakkujen täydellistymiä, mutta kenen päähän on voinut pälkähtää pilata ne kookoshiutaleilla???

Pakotteet koskevat siis kuitenkin vain kookoshiutaleita, ei kookosmaitoa, joka on erinomaista curryn kanssa.

2.) Tölkkikirsikoiden valmistus lopetettava

Nuo ällöttävän makeat, sokeriset limanuljakkaat, joista kukaan ei voi pitää, on hävitettävä. Säilykekirsikat ovat tuoreiden herkkukirsikoiden, noiden kesäisten namipalojen, irvikuva, eikä niitä siten voi edes kirsikoiksi kutsua. Saati, että niitä tulisi koskaan, milloinkaan, under any circumstances, tarjota kenellekään. Niiden valmistus on lakkautettava, jotta niitä ei enää eksy pilaamaan kenenkään herkkuhetkiä.


Kuten huomaatte, ilta oli antoisa. On tärkeää kuunnella ystäviään ja tarttua sitä kautta tärkeisiin asioihin, asioihin, joilla on merkitystä.

Loppuun vielä todettakoon, että illan kruunasi appelsiini-valkosuklaatryffeli, joka oli kieritelty kookoshiutaleissa... Eipä tienneet ravintoloitsijat rikkomuksensa suuruutta.