tiistaina, helmikuuta 28, 2006

Aluepoliittinen ratkaisu Itämeren saastumiseen

Turkuun saatiin hieno tilaisuus tehdä taas maailman suurin risteilyalus. Alus tulee olemaan hieno, komea ja mahtava ja ennen kaikkea se tuo Turkuun tilapäisesti valtavan määrän työtä. Nyt kun perinteinen ruokateollisuus on Turusta kuolemassa, on hyvä saada jotain tilalle. Kaupungissa on tällä hetkellä suoranainen työntekijäpula, mutta mikä tämän tilauksen todellinen hinta on?

Aurajoki laskee vuosittain massojaan suistoon ja madaltaa vesireittejä niin telakalle kuin satamaan. Näitä massoja sitten ruopataan, jotta teollisuus ja satama voisivat jatkaa toimintaansa. Tässähän ei ole mitään uutta?! Nämä ruopattavat massat eivät kuitenkaan ole mitään tavallista mutapohjakamaa vaan täynnä erilaisia tinayhdisteitä. Tinayhdisteet taas ovat niitä, jotka saavat kalat vaihtamaan sukupuolta ja saa meret levittymään (muodostamaan levää, en tiedä miten tuokin sana taivutetaan). Nämä tinayhdisteet taas ovat peräisin laivanrakennuksesta, jota on Turussa harjoitettu niin sanotusti aina. Ympyrä siis sulkeutuu, vaikkakin nykyään laivanrakennus on huomattavasti ympäristöystävällisempää.

Mutta vielä niistä ruopatuista massoista. Niitä on vuosikymmeniä dumpattu Airistolle, Turun saariston helmeen, josta ne ovat sitten levittäneet ilosanomaansa kaikkialle. Noin vuosi sitten Turku teki kuitenkin pitkästä aikaa hyvän ja luontoystävällisen päätöksen ja päätti kerätä massat yhden suuren pussin sisään Pansion altaaseen. Tätä pussia oli tarkoitus käyttää satamatoimien turvaamiseen Turussa.

Mutta miksi liitän tämän tuohon laivanrakennukseen? Tämä uusi laivatilaus tarkoittaa sitä, että myös telakan aluetta pitää ruopata entistä syvemmäksi, jotta laiva sinne mahtuisi. Ja näille massoille ei ole muuta paikkaa kuin tuo samainen pussi, sillä eihän liikemaailma ole valmis sijoittamaan ympäristöratkaisuihin. Ja tuo pussihan ei ole valtava. Näin ollen satama-alueen massoja ei sinne voida enää sijoittaa ja ne täytyy läjittää jälleen kerran Airistolle. Taas yksi ympyrä sulkeutuu...

Vaihtoehtoja läjitykselle kuitenkin on, mutta ne eivät ole ilmaisia. Omasta mielestäni ehdottomasti tehokkain tapa olisi kaavoittaa maa-alue, jolle massat dumpattaisiin. Siellä ne sitten kuivuisivat ja niitä voitaisiin käyttää täytemateriaalina vaikka maisemarakentamisessa. Miksi näin ei kuitenkaan tehdä? Läjitykselle tarkoitetun alueen tekniikan pystyttäminen on kertaluontoisesti suuri investointi, lisäksi tulevat kuljetuskustannukset, huoltokustannukset yms. Rahasummat, joista nyt puhutaan ylittävät monin kertaisesti kaupungin budjetin. Siksi kaupunki siis jatkaa läjitystä Airistolle ainoana vaihtoehtona.

Onneksi on kuitenkin eduskunta, joka kaikessa viisaudessa on päättänyt antaa 250 miljoonaa euroa Vuosaaren sataman rakentamiseen. Samalla tingitään Toijala-radan ja kasitien korjauskustannuksista. Näillä toimenpiteillä taataan se, ettei Suomen muilla satamilla tule enää olemaan kilpailukykyä. Kohta loppuvat läjitysongelmat ja valitukset teitten ja ratojen kunnosta. Kohta on vain Vuosaari, pääkaupunki ja kuolleita vararikkokaupunkeja, kuten Turku, Uusikaupunki, Rauma, Vaasa, Oulu, Kotka ja Hamina. Näin helposti se käy. Turku kiittää.

1 kommentti:

Arto J. Virtanen kirjoitti...

"Elättelen edelleen toivetta maailmasta, jossa työntekijän tekemää panosta arvostettaisiin myös taloudellisesti ja kaikki olisivat tasa-arvoisia työmarkkinoilla."

Lainaus on sinulta toisesta yhteydestä. Oikeita sanoja. Hang in there!